Tiedän, että kasvattajalla ei ole mitään oikeuksia myymäänsä eläimeen enää sen jälkeen, kun se on omistajaa vaihtanut, mutta olisi kuitenkin ihan hirveän kiva, jos ihmiset viitsisivät ilmoitella, kun aikovat luopua kasvateistani. Ei ole kauhean häävi kuulla toiselta kasvattajalta, että kasvattia kaupitellaan jossain Torilla tai Apulassa ja vielä ilmeisesti kasvatuskäyttöön, vaikka itse on kyseisen eläimen täysin lemmikkitasoisena myynyt lemmikiksi.
Eihän sitä tiedä, moniko kasvatti on edelleen samalla omistajalla, jolle se on aluperin myyty, kun niin todella harva mitään kuulumisa edes kertoo, mutta olisi kiva edes tällaisessa tilanteessa kuulla kun eläimestä ollaan luopumassa.
Olisi kiva ylipäätään kuulla kasvateista, jotka ovat maailmalle lähteneet. Pari sellaista kasvatin omistajaa onkin, jotka suht säännöllisesti jotain kuulumisia kertovat kuvien kera (enkä tarkoita tällä mitään viikottaista tai edes kuukausittaista päivitystä) ja joidenkin elämää pystyy seuraamaan foorumeilla tai blogeissa, mutta sitten on niitä, joista ei enää kuule mitään sen jälkeen kun eläin on laatikkoon laitettu ja auton perävalot lakkaavat näkymästä.
Tässä vielä hieman listaa kasveteistani, jotka ovat maailmalle lähteneet, osa kylläkin ilman Wannabe-etuliitettä ennen nimen myöntämistä;
Wannabe Amroth
Wannabe Bittersweet
Wannabe Bombadil
Wannabe Burlesque
Wannabe Chocolatechip Cookie
Wannabe Chewbacca
Wannabe Cupcake Candy*
Wannabe Dille
Wannabe E-koodi
Wannabe Fëanor*
Wannabe Hekate
Wannabe Karma
Wannabe Legendary Lovestory
Wannabe Lionhearted Lollipop
Wannabe Master of Puppets
Wannabe My Friend of Misery
Wannabe Nevermind
Wannabe Playboy
Wannabe Question Mark
Wannabe Riiviöiden Ruhtinas
Wannabe Rosalie Cullen
Wannabe Unnamed Feeling
Wannabe Yedi Master Yoda
Wannabe Ånnellinen Åpåssumi
Wannabe Äksönsankari
Wannabe Särmis
Näiden kaikkien kasvattajana papereissa, jotka jokainen on saanut mukaansa, Pauliina Tuppurainen.
Sekä maailmalle lähteneitä muiden kasvatteja, jotka ovat meillä asuneet;
AbbyLines Carob, rex
Olen Niin Pop, rex
Kotikummun Älämölö, rex
Muskotin Poikatyttö, rex
Toista Maata**, rex
Tuntematon Sotilas, rex
Caviecares Lady**, rex
Bergatrollets X-anadu, rex
Pickersleigh All or Nothing, rex
Redets Bingo, rex
Bergatrollets Twiggy, rex
S MVA AbbyLines Billy Bear, aby
Maailman Dantori, aby
Maailman Ympäri, aby
Maailman Äyskäri, aby
Maailman Chopperi, aby
Maailman Viikari (syntynyt meillä sijoituspoikueeseen), aby
Maailman Vampyyri (syntynyt meillä sijoituspoikueeseen), aby
Imargos Tanica, nonself black magpie
Nevian Jubilee, nonself black magpie
Nevian Miss Maggie, nonself black magpie
Chokladfabrikens Spotify, nonself chocolate magpie
Aika Adonis, nonself black harlequin
Dixie Almond Pie, nonself tsw
Destroy Castles, nonself tsw
Magical Merlin, eng. crest tsw
Daphny, self cream
Zabrina, skinny
Huevos del Oro, skinny
Sleepwalker, lunkarya peruaani
Tunaby Checker, ch-teddy crest
Eos, ch-teddy crest
Ehkä joku nimi saattaa puuttuakin, ihan täysin en muistiini luota.
Ja sitten on vielä sateenkaarisillalle siirtyneet, joita niitäkin on ihan jokunen, mutta jonka perään ei kuitenkaan tarvitse kysellä, koska tiedän missä ne ovat...
Osan tässä mainituista marsuista sijainti on hyvinkin tiedossa, mutta listasin nyt kuitenkin kaikki maailmalle matkanneet. Olisi kiva kuulla kuulumisia ihan kaikista teillä tietämättömillä olevista. :) Sähköpostia voi laittaa wannabe.marsut@gmail.com :)
maanantai 29. heinäkuuta 2013
lauantai 20. heinäkuuta 2013
Tortinmäki 20.7.
UML
FI MVA Bertil ROP + SERT
Wannabe Yours One and Only ROP
Wannabe Still Counting ROP2
PET
FI MVA Bertil KuMa + KuPa
Wannabe Yours One and Only & Wannabe Still Counting pariluokan 2.
:)
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Myytävien pikapäivitys
Nyt parin päivän sisään on mennyt niin monta marsua kaupaksi ja varattu, että myynti-ilmoitus täytyisi kipeästi ja pika-pikaa uusia, nyt en sitä kuitenkaan tässä kesälomahuumassani millään jaksaisi enkä viitsisi tehdä (odotellaan ainakin sateisempia ja kylmempiä päiviä), joten kirjoitetaan blogiin vain pikainen ilmoitus siitä, että myynti-ilmoitus ei ole nyt aivan ajantasainen.
Wannabe Cupcake Candy*, Wannabe My Friend of Misery, Bergatrollets Twiggy, Wannabe Ånnellinen Åpåssumi, Wannabe Nevermind ja Wannabe Playboy odottavat uuteen kotiin pääsyä ja ovat kaikki varattuja.
Myynti-ilmoitusta muistellen omaa kotiaan ovat vielä vailla Aniaras Theo, Wannabe Hemera, Wannabe Daiju ja Vital's Frosty Silver. Kysy lisää sähköpostilla wannabe.marsut@gmail.com!
Kuvissa Bergatrollets Twiggy, jonka kuvia ei varmaan koskaan ennen olekaan julkaistu. Vuosi sitten Ruotsista hain tämän naaraan, joten sinänsä aika saavutus. Twiggylle on jo oma koti tiedossa.
Wannabe Cupcake Candy*, Wannabe My Friend of Misery, Bergatrollets Twiggy, Wannabe Ånnellinen Åpåssumi, Wannabe Nevermind ja Wannabe Playboy odottavat uuteen kotiin pääsyä ja ovat kaikki varattuja.
Myynti-ilmoitusta muistellen omaa kotiaan ovat vielä vailla Aniaras Theo, Wannabe Hemera, Wannabe Daiju ja Vital's Frosty Silver. Kysy lisää sähköpostilla wannabe.marsut@gmail.com!
Kuvissa Bergatrollets Twiggy, jonka kuvia ei varmaan koskaan ennen olekaan julkaistu. Vuosi sitten Ruotsista hain tämän naaraan, joten sinänsä aika saavutus. Twiggylle on jo oma koti tiedossa.
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Marsulan ilmanvaihto
Minullahan on marsulassa ilmanvaihtoa turvaamassa tällainen joku kanavatuuletin tai mikä sen oikea virallinen nimi onkaan. Ilman sitä en pärjäisi millään. Se poistaa kosteutta ja lämpöä ja tietenkin vaihtaa ilmaa marsulassa.
Koin kuitenkin kauhun hetkiä viikko sitten, kun puolen päivän maissa menin ensimmäistä kertaa sinä päivänä marsulaan ja avasin marsulan oven. Heti ovea avatessa päin iski trooppinen ilmasto, kuuma ja kostea. Vähän kuin olisi saunaan mennyt. Tuuletin oli mennyt rikki. Apua. Äkkiä ovet ja ikkunat auki ja lämpö laskikin +25 asteesta +21 asteeseen melko nopeasti. En uskalla edes ajatella mitä olisi käynyt, jos en olisi ollut kotona... Tuuletin oli luultavasti poksahtanut edellisenä iltana viimeisen marsulassa käynnin jälkeen.
Pari päivää mentiin ilman tuuletinta, ikkuna auki yötä päivää ja marsula pysyi näinkin ihmeen viileänä. Yö tietysti auttoi asiaa, mutta päivällä lämpö kuitenkin kohosi jonkin verran väkisinkin. Ainoa ikävä asia oli kärpäset, joita tietenkin ilmaantui avonaisesta ikkunasta. Tähän asti marsula oli säilynyt täysin kärpäsettömänä, uskomatonta, mutta totta.
Tässä vielä kuvat lauenneesta tuulettimesta, joka on asennettu 2011. Hiemanko pölyä? Ei kai.
Tuossahan on normaalisti päällä suojaritilät ym. vimpainet ja koko vehje on ns. seinän sisällä, joten sitä ei juuri putsailla. Vielä kun se käy yötä päivää, nykyinen onkin kytkimen takana, joten sen saa pois päältäkin niin halutessaan. Katsomaan vaihdetaanko tuuletin seuraavan kerran 2015 vai miten käy...
Koin kuitenkin kauhun hetkiä viikko sitten, kun puolen päivän maissa menin ensimmäistä kertaa sinä päivänä marsulaan ja avasin marsulan oven. Heti ovea avatessa päin iski trooppinen ilmasto, kuuma ja kostea. Vähän kuin olisi saunaan mennyt. Tuuletin oli mennyt rikki. Apua. Äkkiä ovet ja ikkunat auki ja lämpö laskikin +25 asteesta +21 asteeseen melko nopeasti. En uskalla edes ajatella mitä olisi käynyt, jos en olisi ollut kotona... Tuuletin oli luultavasti poksahtanut edellisenä iltana viimeisen marsulassa käynnin jälkeen.
Pari päivää mentiin ilman tuuletinta, ikkuna auki yötä päivää ja marsula pysyi näinkin ihmeen viileänä. Yö tietysti auttoi asiaa, mutta päivällä lämpö kuitenkin kohosi jonkin verran väkisinkin. Ainoa ikävä asia oli kärpäset, joita tietenkin ilmaantui avonaisesta ikkunasta. Tähän asti marsula oli säilynyt täysin kärpäsettömänä, uskomatonta, mutta totta.
Tässä vielä kuvat lauenneesta tuulettimesta, joka on asennettu 2011. Hiemanko pölyä? Ei kai.
Tuossahan on normaalisti päällä suojaritilät ym. vimpainet ja koko vehje on ns. seinän sisällä, joten sitä ei juuri putsailla. Vielä kun se käy yötä päivää, nykyinen onkin kytkimen takana, joten sen saa pois päältäkin niin halutessaan. Katsomaan vaihdetaanko tuuletin seuraavan kerran 2015 vai miten käy...
lauantai 13. heinäkuuta 2013
Ä-poika
Sattuipa kerran hassu juttu. Vastuuntuntoinen kasvattaja myi valmiiksi tiineen naaraan lemmikkikotiin, jossa naaras sitten sai ihanan ja potran poikavauvan. :)
No niin, uuden kodin tiedossa kyllä oli, että naaras saattaa olla tiine, vaikka itse sitä hyvin epätodennäköisenä pidinkin. Mutta tyypillistä tuuria taas, että jos joku ylipäätään tiinehtyy, niin tottahan toki se on sellainen naaras, joka myydään uuteen kotiin, eikös vaan... :D No eipä kyllä harmita, että näin kävi, pääasia, että kaikki meni hyvin ja emo ja poikanen voivat hyvin! Kyllähän näitä urospoikasia on itselle syntynytkin jo ihan riittämiin. Ihan oikeasti meille on syntynyt viimeksi vuosi sitten naaraspuolisia rex-poikasia... Uskomatonta, mutta totta.
Kuitenkin, tässä on nyt Ä-poika, hänestä tuli Wannabe, koska syntyi vähän niinkuin sijoituskodissa, tai näin uuden omistajan kanssa sovittiin. Emänä pojalla on Wannabe Karma ja isänä FI MVA Wannabe Anárion. Poika sai nimekseen Wannabe Äksönsankari (tuli ihan fiilis, että matkin Jannikan Äksönsankaritarta... :D)
Tässä vielä kuvia (copyright Tiina Jäntti) ihanasta orange agoutista pallopäästä. Oikeasti, katsokaa nyt mikä tyyppi tällä poikasella on! :3
Vielä kun saadaan Ö:t maailmaan, niin sitten on menty täysi kierros aakkosia. Pitääköhän keksiä jotain uutta tälle uudelle kierrokselle?
No niin, uuden kodin tiedossa kyllä oli, että naaras saattaa olla tiine, vaikka itse sitä hyvin epätodennäköisenä pidinkin. Mutta tyypillistä tuuria taas, että jos joku ylipäätään tiinehtyy, niin tottahan toki se on sellainen naaras, joka myydään uuteen kotiin, eikös vaan... :D No eipä kyllä harmita, että näin kävi, pääasia, että kaikki meni hyvin ja emo ja poikanen voivat hyvin! Kyllähän näitä urospoikasia on itselle syntynytkin jo ihan riittämiin. Ihan oikeasti meille on syntynyt viimeksi vuosi sitten naaraspuolisia rex-poikasia... Uskomatonta, mutta totta.
Kuitenkin, tässä on nyt Ä-poika, hänestä tuli Wannabe, koska syntyi vähän niinkuin sijoituskodissa, tai näin uuden omistajan kanssa sovittiin. Emänä pojalla on Wannabe Karma ja isänä FI MVA Wannabe Anárion. Poika sai nimekseen Wannabe Äksönsankari (tuli ihan fiilis, että matkin Jannikan Äksönsankaritarta... :D)
Tässä vielä kuvia (copyright Tiina Jäntti) ihanasta orange agoutista pallopäästä. Oikeasti, katsokaa nyt mikä tyyppi tällä poikasella on! :3
Vielä kun saadaan Ö:t maailmaan, niin sitten on menty täysi kierros aakkosia. Pitääköhän keksiä jotain uutta tälle uudelle kierrokselle?
perjantai 12. heinäkuuta 2013
Heinää!
24 (á 20kg) heinäpaalia haettu ja pinottu. Oli melko hikinen homma yksinään pinota nuo navetan vintillä kasaan, päällimmäiset kuitenkin korkeammalla kuin oma pää.
Eivätkä nämä vielä mihinkään riitä, jostain täytyy saada lisää.
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Himmyyyyy...
Ei ole mikään uusi juttu, tytöt kotiutuvat jo 15.6., mutta enpähän ole jaksanut niitä vielä esitellä. Kyseessä siis Maailman Ihana Inkivääri ja Arcticas Chablis.
Olen "aina" rakastanut tätä muunnosta. Kertoohan sekin jotain, että minulla on tuo venäläinen kani, jonka kuvio vastaa siis himalayania. Olen myös jonkin aikaa kasvattanut hiiriä, himalayan sellaisia tietysti... Enää puuttuivat sarjasta siis marsut. Anyway, himmyt <3
torstai 4. heinäkuuta 2013
Liian kallis marsu
Nyt on taas pakko tehdä tällainen pakollinen avautumiskirjoitus, näitä näköjään tulee silloin tällöin. Tiedän, että tämän johdosta tullaan varmasti vetämään taas herneitä hengityselimiin, kuten kävi myös "kasvattajan vastuu" -kirjoitukseni kanssa, jos/kun tunnistetaan itsensä kirjoituksesta. En tätäkään kirjoitusta osoita erityisesti kenellekään, tapauksia on useampiakin, mutta haluan kuitenkin kirjoittaa aiheesta.
Kyseessä on siis marsujen kyselijät. Heti alkuun sanon, että joukossa on monia todella ihania ja asiallisia ihmisiä, joten kirjoitus ei todellakaan koske kaikkia kyselijöitä. Voi kun kaikkien kanssa asiat menisikin niin helposti, että otettaisiin yhteyttä, esiteltäisiin itsensä ja kerrottaisiin vähän omasta marsukokemuksesta, marsun tulevasta kodista jne. Ei tarvitse kirjoittaa romaania, tai edes novellia, itsestään ja perheestään, riittää kun vähän kertoo jotakin eikä vain töksäytä "mitä maksaa, saaks kuvii, tuoks helsinkiin?". Kysyttäisiin marsun hintaa, ei alettaisi tingata, ei kinuttaisi ilmaiseksi. Ei jurputettaisi varausmaksusta, ei kinuttaisi kyytiä ilmaiseksi toiselle puolelle Suomea. Ja vielä lopuksi ilmoitettaisiin, jos sitä marsua ei syystä tai toisesta halutakaan. Aiheesta olen kirjoittanut aiemminkin, postauksissa "kasvattamisen riemua" sekä "kun hankit eläimen kasvattajalta".
Koko kevään on ollut melko hiljaista tällä rintamalla, kyselyitä ei ole juuri tullut ennen kuin kuu vaihtui kesäkuuksi, siinä oli joku pienoinen havaittavissa oleva piikki kyselyissä, kunnes taas hiljeni. Ja tosiaan sain idean kirjoittaa aiheesta "marsun hinta".
Ovatko marsut liian kalliita? Ovatko marsut liian halpoja? Useimmilla virallisilla kasvattajilla naaraspoikasen hinta on 60€ tänä päivänä. Vanhemman, jalostukseen käytetyn naaraan saa 40€:lla. Usein uroksia saa halvemmalla, varsinkin vanhempia uroksia, koska niitä ei pysty niin helposti asuttamaan laumoissa, ainakaan niitä vanhempia, jo naaraiden kanssa asuneita uroksia. Luovutusikäiset urospoikaset ovat samoissa hinnoissa naaraspoikasten kanssa, joku saattaa niistäkin pyytää vitosen tai kympin vähemmän kuin naaraspoikasesta. Sitä en tiedä, mihin tämä oikeastaan perustuu.
Eläinkaupoissa marsut maksavat 65-80€. Niille harvemmin saa mukaan papereita eli tietoa marsusta, sen syntymäajasta, vanhemmista tai ylipäätään mistään. Yleensä eläinkauppamarsu on tuotu ulkomailta eläintukusta (joita voisi verrata pentutehtaisiin) ja sen taustoista ei ole minkäänlaista tietoa. Toki joissakin eläinkaupoissa myydään myös kasvattajilta peräisin olevia marsuja tai niitä saatetaan kasvattaa siellä eläinkaupan takahuoneessa. Tosin, on myös kasvattajia ja kasvattajia. Itse en tituleeraisi kasvattajaksi ketään, kuka teettää nimenomaan eläinkaupoille risteytyspoikasia liukuhihnalla.
"Marsubisneksellä" ei kukaan pääse rikastumaan, ainakaan kukaan "oikea" kasvattaja. Kulut ovat paljon suuremmat kuin tulot. Siksi pistääkin jurppimaan, kun joku haluaa ilmaisen marsun. "Anna joku sellainen marsu, millä et tee enää mitään." Itse en periaatteestakaan jakele marsuja ilmaiseksi, olisivat ne miten turhaksi sitten käyneetkään minulle. Esimerkiksi 20€ on täysin nimellinen korvaus marsusta, mutta sekin on usein näille ilmaisen marsun haluajille liikaa. Kasvattajakavereiden kanssa tehdyt vaihtokaupat ym. ovat asia aivan erikseen tai hyvälle ystävälle eläkekotiin sijoitetut mummomarsut. Tuntemattomille ihmisille en marsuja jakele ilmaiseksi, ihan vaikka periaatteestakaan. Minä en siitä nimellisestä 20€:sta rikastu hiukkaakaan, mutta kai sitäkin joku voi rahanahneutena pitää, kun ei ilmaiseksi marsua saa, vaikka se on "turha".
Sitä en myöskään ymmärrä, kun hyvin potentiaaliselta vaikuttava yhteydenotto alkaa sanoilla "olen aina halunnut juuri tämän rotuisen/värisen/whatever marsun, mutta lähimmät kasvattajat asuvat satojen kilometrien päässä jne." ja sitten kun sen unelmien marsunsa saisi ja jopa kuljetuksen sille sinne satojen kilometrien päähän, niin sitten siitä ei halutakaan maksaa. Tai hinta on liian kallis. "Poikasenkin saa jo tuolla hintaa." No, ei kyllä saa. Ja onnea vain etsintään. Tämä on aina jotenkin ristiriidassa sen alkuperäisen viestin kanssa.
No, ehkä tällainen hullu marsunainen ei asiaa ymmärräkään, koska on itse pistänyt satoja ja satoja euroja palamaan mm. juurikin eläinten rahtaamisella ulkomailta ja muutenkin ajellut niiden takia satoja kilometrejä edes takaisin. Jos jotakin tietynlaista eläintä on halunnut vuosia, mutta koska kasvattajia on vähän ja asuvat vielä perhanat ihan väärällä puolen maata, ei luulisi, että ostopäätös siinä kohtaa kaatuu eläimen hintaan. Varsinkaan kun puhutaan kuitenkin muutamasta kympistä, ei satasista. Ehkä siinä alkuperäisessä viestissä sittenkin vähän liioiteltiin, ei se eläin ihan niin haluttu ollutkaan kun annettiin ymmärtää.
Marsujen kuljetukset ovat myös ihan oma juttunsa. Varta vasten en kenellekään lähde marsuja minnekkään kiikuttamaan (en todellakaan näillä bensan hinnoilla), mutta toki voin marsun mukaan ottaa, jos samalla olen jonnekin menossa. Näyttelyt ovat tästä yleisin esimerkki. Ja näin tehtiin mm. toukokuussa, kun marsuja kyseltiin jostakin kaukaa, Jyväskylän yläpuolelta ja sovittiin sitten treffit Nokialle, jonne olin muutenkin menossa. Kuljetuspalkkaa en pyytänyt, koska marsun tuonti hoitui siinä sivussa, mutta sain ostajilta kuitenkin 5€ bensarahaa. Tämä piristi kyllä mieltä ja oli mukava kädenojennus ostajilta. :)
En ole tainnut koskaan pyytää siitä erikseen rahaa, jos olen marsun "samalla" tuonut jollekin, kun olen jonnekin mennyt muutenkin. Ymmärrän kyllä silti heitä, jotka sen 5€ ottavat siitä kun kuskaavat joltakulta toiselta marsun jollekin tuntemattomalle 350km matkan, se on täysin ymmärrettävää, vaikka sekin "siinä samalla" meneekin, tuskin omasta kasvatista moista pyytäisivätkään. Ulkomaan reissut ovat tietysti aivan oma juttunsa, silloin otetaan jo kavereiltakin hintaa kuljetuksista, koska se omakin matka maksaa yleensä mansikoita. Olisihan se hullua maksaa itse satoja euroja reissusta samasta syystä ja kuitenkin tuoda samalla ilmaiseksi marsuja tutuille. Mutta nyt taidettiin jo eksyä aiheesta...
Olisi kyllä mukava julkaista täälläkin joskus se Aidan kirjoittama artikkeli "Marsubisnes", joka on julkaistu mm. Marsu Magazinessa ja Nakertajissa. Kyllä näihin huomattavasti enemmän rahaa menee kuin niistä koskaan saa. Se olisi mukavaa myös ostajaehdokkaiden ja kyselijöiden ymmärtää siinä kohtaa, kun alkavat tinkaamaan siitä eläimen hinnasta.
Kyseessä on siis marsujen kyselijät. Heti alkuun sanon, että joukossa on monia todella ihania ja asiallisia ihmisiä, joten kirjoitus ei todellakaan koske kaikkia kyselijöitä. Voi kun kaikkien kanssa asiat menisikin niin helposti, että otettaisiin yhteyttä, esiteltäisiin itsensä ja kerrottaisiin vähän omasta marsukokemuksesta, marsun tulevasta kodista jne. Ei tarvitse kirjoittaa romaania, tai edes novellia, itsestään ja perheestään, riittää kun vähän kertoo jotakin eikä vain töksäytä "mitä maksaa, saaks kuvii, tuoks helsinkiin?". Kysyttäisiin marsun hintaa, ei alettaisi tingata, ei kinuttaisi ilmaiseksi. Ei jurputettaisi varausmaksusta, ei kinuttaisi kyytiä ilmaiseksi toiselle puolelle Suomea. Ja vielä lopuksi ilmoitettaisiin, jos sitä marsua ei syystä tai toisesta halutakaan. Aiheesta olen kirjoittanut aiemminkin, postauksissa "kasvattamisen riemua" sekä "kun hankit eläimen kasvattajalta".
Koko kevään on ollut melko hiljaista tällä rintamalla, kyselyitä ei ole juuri tullut ennen kuin kuu vaihtui kesäkuuksi, siinä oli joku pienoinen havaittavissa oleva piikki kyselyissä, kunnes taas hiljeni. Ja tosiaan sain idean kirjoittaa aiheesta "marsun hinta".
Ovatko marsut liian kalliita? Ovatko marsut liian halpoja? Useimmilla virallisilla kasvattajilla naaraspoikasen hinta on 60€ tänä päivänä. Vanhemman, jalostukseen käytetyn naaraan saa 40€:lla. Usein uroksia saa halvemmalla, varsinkin vanhempia uroksia, koska niitä ei pysty niin helposti asuttamaan laumoissa, ainakaan niitä vanhempia, jo naaraiden kanssa asuneita uroksia. Luovutusikäiset urospoikaset ovat samoissa hinnoissa naaraspoikasten kanssa, joku saattaa niistäkin pyytää vitosen tai kympin vähemmän kuin naaraspoikasesta. Sitä en tiedä, mihin tämä oikeastaan perustuu.
Eläinkaupoissa marsut maksavat 65-80€. Niille harvemmin saa mukaan papereita eli tietoa marsusta, sen syntymäajasta, vanhemmista tai ylipäätään mistään. Yleensä eläinkauppamarsu on tuotu ulkomailta eläintukusta (joita voisi verrata pentutehtaisiin) ja sen taustoista ei ole minkäänlaista tietoa. Toki joissakin eläinkaupoissa myydään myös kasvattajilta peräisin olevia marsuja tai niitä saatetaan kasvattaa siellä eläinkaupan takahuoneessa. Tosin, on myös kasvattajia ja kasvattajia. Itse en tituleeraisi kasvattajaksi ketään, kuka teettää nimenomaan eläinkaupoille risteytyspoikasia liukuhihnalla.
"Marsubisneksellä" ei kukaan pääse rikastumaan, ainakaan kukaan "oikea" kasvattaja. Kulut ovat paljon suuremmat kuin tulot. Siksi pistääkin jurppimaan, kun joku haluaa ilmaisen marsun. "Anna joku sellainen marsu, millä et tee enää mitään." Itse en periaatteestakaan jakele marsuja ilmaiseksi, olisivat ne miten turhaksi sitten käyneetkään minulle. Esimerkiksi 20€ on täysin nimellinen korvaus marsusta, mutta sekin on usein näille ilmaisen marsun haluajille liikaa. Kasvattajakavereiden kanssa tehdyt vaihtokaupat ym. ovat asia aivan erikseen tai hyvälle ystävälle eläkekotiin sijoitetut mummomarsut. Tuntemattomille ihmisille en marsuja jakele ilmaiseksi, ihan vaikka periaatteestakaan. Minä en siitä nimellisestä 20€:sta rikastu hiukkaakaan, mutta kai sitäkin joku voi rahanahneutena pitää, kun ei ilmaiseksi marsua saa, vaikka se on "turha".
Sitä en myöskään ymmärrä, kun hyvin potentiaaliselta vaikuttava yhteydenotto alkaa sanoilla "olen aina halunnut juuri tämän rotuisen/värisen/whatever marsun, mutta lähimmät kasvattajat asuvat satojen kilometrien päässä jne." ja sitten kun sen unelmien marsunsa saisi ja jopa kuljetuksen sille sinne satojen kilometrien päähän, niin sitten siitä ei halutakaan maksaa. Tai hinta on liian kallis. "Poikasenkin saa jo tuolla hintaa." No, ei kyllä saa. Ja onnea vain etsintään. Tämä on aina jotenkin ristiriidassa sen alkuperäisen viestin kanssa.
No, ehkä tällainen hullu marsunainen ei asiaa ymmärräkään, koska on itse pistänyt satoja ja satoja euroja palamaan mm. juurikin eläinten rahtaamisella ulkomailta ja muutenkin ajellut niiden takia satoja kilometrejä edes takaisin. Jos jotakin tietynlaista eläintä on halunnut vuosia, mutta koska kasvattajia on vähän ja asuvat vielä perhanat ihan väärällä puolen maata, ei luulisi, että ostopäätös siinä kohtaa kaatuu eläimen hintaan. Varsinkaan kun puhutaan kuitenkin muutamasta kympistä, ei satasista. Ehkä siinä alkuperäisessä viestissä sittenkin vähän liioiteltiin, ei se eläin ihan niin haluttu ollutkaan kun annettiin ymmärtää.
Marsujen kuljetukset ovat myös ihan oma juttunsa. Varta vasten en kenellekään lähde marsuja minnekkään kiikuttamaan (en todellakaan näillä bensan hinnoilla), mutta toki voin marsun mukaan ottaa, jos samalla olen jonnekin menossa. Näyttelyt ovat tästä yleisin esimerkki. Ja näin tehtiin mm. toukokuussa, kun marsuja kyseltiin jostakin kaukaa, Jyväskylän yläpuolelta ja sovittiin sitten treffit Nokialle, jonne olin muutenkin menossa. Kuljetuspalkkaa en pyytänyt, koska marsun tuonti hoitui siinä sivussa, mutta sain ostajilta kuitenkin 5€ bensarahaa. Tämä piristi kyllä mieltä ja oli mukava kädenojennus ostajilta. :)
En ole tainnut koskaan pyytää siitä erikseen rahaa, jos olen marsun "samalla" tuonut jollekin, kun olen jonnekin mennyt muutenkin. Ymmärrän kyllä silti heitä, jotka sen 5€ ottavat siitä kun kuskaavat joltakulta toiselta marsun jollekin tuntemattomalle 350km matkan, se on täysin ymmärrettävää, vaikka sekin "siinä samalla" meneekin, tuskin omasta kasvatista moista pyytäisivätkään. Ulkomaan reissut ovat tietysti aivan oma juttunsa, silloin otetaan jo kavereiltakin hintaa kuljetuksista, koska se omakin matka maksaa yleensä mansikoita. Olisihan se hullua maksaa itse satoja euroja reissusta samasta syystä ja kuitenkin tuoda samalla ilmaiseksi marsuja tutuille. Mutta nyt taidettiin jo eksyä aiheesta...
Olisi kyllä mukava julkaista täälläkin joskus se Aidan kirjoittama artikkeli "Marsubisnes", joka on julkaistu mm. Marsu Magazinessa ja Nakertajissa. Kyllä näihin huomattavasti enemmän rahaa menee kuin niistä koskaan saa. Se olisi mukavaa myös ostajaehdokkaiden ja kyselijöiden ymmärtää siinä kohtaa, kun alkavat tinkaamaan siitä eläimen hinnasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)