Vähän toisenlaista marsukirjallisuutta...

Törmäsin töissä tähän kirjaan ja nauroin niin paljon tätä kappaletta, että oli pakko hankkia kirja itsellekin.

Harmittavan sumea kuva

Kai siitä sen verran selvän saa kun tarvitsee. Nauratti niin pirusti. "Marsutuomarit saavat maistaa omaa lääkettään." Muah. :D

Ihan hauska lasten kirja muutenkin, Supermarsu-sarjaa siis. Tykkään kirjoittajan tyylistä. Annan tämän ehkä lahjaksi eteenpäin jollekin sukulaislapselle tms., saa nähdä.

Varpaaton V

Hieman yllättäen löysin pienen V-pojan eilen aamulla marsulasta. En odottanut poikasia ollenkaan vielä, ainakaan kyseiseen häkkiin. Emänä siis omakasvattinini Wannabe Epeli* ja isänä VV-12 FI MVA Vital's Midnight Sun. Pari viikkoa sitten katselin, että taitaapi Epeli olla ehkä tiine, mutta eipä ihme, että pääsi yllättämään, koska yksi siellä vain oli, niin ei mahakaan iso siis ollut. 

Poikanen on oikein kaunis lemon agouti/cream, mutta... Siltä puuttuu toisen takajalan varpaat kokonaan. Epeli on ilmeisesti putsannut poikasta hieman liian innokkaasti. Nyt vain jännätään selviääkö pikkuinen vai ei. Hyvin se tuntuu liikkuvan puuttuvista varpaista huolimatta ja on oikein pirteä, mutta tuurini tuntien en löisi kauheasti vetoa sen puolesta, että se vielä viikon päästäkin painelee menemään.

Ja tokihan tämäkin poikanen on uros. Midnight Sun a.k.a. Jooseppi tekee näemmä vain poikia... Ainakin tähän asti. 

Myytäviä

Päivitelläänpä myynti-ilmoitus taas ajantasalle. Myytävänä naarasmarsuja eläkekoteihin (=ihaniin ja rakastaviin lemmikkikoteihin). Ei missään nimessä enää poikasten tekoon! Näyttelykaveriksikin pari näistä kelpaa oikein mainiosti. Kaupan myös pari urosta. Ota yhteyttä sähköpostilla pauliina@wannabecavies.net ja kysy lisää.

Rex Caviecares Lady** s.17.7.2010. Himalaya.

Rex Bergatrollets X-anadu s.21.6.2010. Cinnamon agouti/white. 

Rex Pickersleigh All or Nothing s.22.6.2010. Silver agouti. 

 Ylläolevat kolme rex-mammaa mielellään kaikki kolme yhdessä. Asuvat samassa laumassa.

Mahdollista ostaa myös parina jolloin yhdelle jäisi kaveriksi esim. alla oleva rex-naaras.

Rex Vital's Frosty Silver s.10.12.2011. Silver agouti/white. 

HUOM! Kuvassa oleva sileäkarvainen silver argente EI ole myytävänä.

Ch-teddy crest Eos s.29.8.2011. Golden agouti.

Vital's Frosty Silver ja Eos asuvat yhdessä, mutta Frostyn voi ostaa myös esimerkiksi jonkun kolmesta ylläolevista rex-naaraista kanssa. Eos voi hyvin jäädä kotiinkin. ;)

Urokset:

 

Wannabe Nevermind

uros

rex

s.24.7.2012

Mukava toisen uroksen kanssa asuva rex-uros. Lemmikiksi ja pet-luokkiin. Voi myös ulkomuodossa käyttää, mutta ei tule sertejä keräilemään. Ei yksin asujaksi.

 

BL Hanoi (kuvassa oikealla)

 s.5.2.2012, abessiinialainen brindle

Lemmikiksi, pet-luokkiin. Rekisteröity, voi käyttää myös UML, mutta ei tule olemaan sertimagneetti. Kiva abyherra, Venäjän tuonti.

 Lisää tietoja voi kysyä sähköpostilla pauliina@wannabecavies.net. En kuitenkaan vastaa pelkkiin hinta- tai kuvatiedusteluihin ("mitä maksaa, saaks kuvia???"), haluan tietää kenen kanssa asioin. Tutustuthan ennen yhteydenottoa myös myyntiehtoihini kotisivuillani, kiitos.

Marsujen sijainti Pyhäranta, josta nouto ellei toisin sovita esim. näyttelyiden yhteydessä. Kuljetus onnistuu myös satunnaisesti Sastamalaan omien menojen puitteissa.

Marsukakku

Syntymäpäivä oli jo maanantaina (ei siis tarvitse onnitella, tai ottaa osaa tässä tapauksessa), mutta tänään päästään kunnolla herkuttelemaan tällä ihanaisella marsukakulla!

Numero tuossa päällä on vaan väärin... ;)

<3

Kasvattajan vastuu

Olen pyöritellyt tätä aihetta päässäni muutaman päivän ja miettinyt pitäisikö siitä kirjoittaa. Vai olla kirjoittamatta. Ja jos kirjoittaisi, niin mitä sitten. Ja mistä näkökulmasta. Tässä nyt hieman tajunnan virtaa siitä, miten kasvattajan tulisi tai ei tulisi myydä eläimiään, lähinnä näkökulmasta kasvattajalta kasvattajalle.

Omasta mielestäni kasvattajan sanaan tulee voida luottaa. Jos kasvattaja myy eläimen ulkomuototasoisena, se myös on ulkomuototasoinen (eri asia on tietenkin myydä "lupaava" poikanen, josta ei välttämättä sitten kehitykään niin hienoa, kun on odotettu). Tosin heti päästään kysymykseen, että mikä on ulkomuototasoinen. Onko se eläin, jolla ei ole hylkääviä virheitä vai onko se sertin tasoinen eläin? Omasta mielestäni ennemminkin jälkimmäinen. Itse ainakin sanon rehellisesti, että toki tämän voi ulkomuotoon ilmoittaa, mutta se tuskin sieltä mitään tulee saamaan, jos ulkomuototasoisuudesta kysytään marsun oston yhteydessä. Kerran olen kuullut ihan suoraa jurputustakin marsulassani, että ”eikö näistä mikään siellä näyttelyissä pärjää”, mutta hei haloo, en kai minä näyttelyeläimiäni pois myy… Laajemmassa skaalassa kasvattavilta voi varmasti saadakin niitä näyttelytähtiä, koska ei kasvattaja pysty kaikkia (esim. uroksia) pitämään itse, jolloin myös saattaa näyttelytähtönenkin olla kaupan. Mutta usein vain pitäisi saada UML-tasoinen luovutusikäinen naaras. Yeah, right. Odotapas, otan yhden tuolta hyllystä, minkä värinen saisi olla?

Mutta niin siis, useimmat tuntemani kasvattajat kyllä rehellisesti kertovat mikä eläimen todellinen taso on, mutta kuulemma (ja näemmä) näitäkin riittää, jotka silmää räpäyttämättä myyvät lemmikkitasoisen marsun ulkomuototasoisena. Sitä en osaa sanoa, onko kyseessä silloin myyjän oma tietämättömyys rodusta vai ihan puhdas tyhmän ostajan silmään pissiminen rahankiilto silmissä (niin tuottoisaa kuin tämä puuha onkin). En esimerkiksi ymmärrä, miten voi kasvattaa pitkäkarvaisia marsuja pitämättä niitä turkissa (= käyttämättä näyttelyissä) ja sitten kuitenkin myydä niiden poikasia eteenpäin UML-tasoisina.

Ja onpahan minullekin myyty täysin lemmikkitasoinen marsu muka jalostustasoisena. Myyjä vieläpä oli itse kyseisen eläimen kasvattajalta ostanut lemmikkitasoisena (ei siis ollut myyjän oma kasvatti), joten olisi hauska tietää, missä vaiheessa se muuttui jalostustasoiseksi. Varmaan silloin, kun tuli idea siitä, että senhän voisi myydä tuolle… Itsehän en siis marsua tai edes kuvaa nähnyt koko marsusta, kun lupasin sen ostaa. Luulin, että hyvältä kasvattajalta alun perin oleva marsu olisi todellakin sitä, mitä sen sanottiin olevan. Vaan eipä ollut. Varmistin asian myöhemmin kasvattajaltakin ja lemmikkitasoisena hän sen oli myynyt. Olisi vaan pitänyt kysyä etukäteen eikä jälkikäteen, mutta eipä tullut mieleen, että joutuisi huijatuksi, varsinkaan toisen kasvattajan taholta.

Sitten voisi heti perään jatkaa siitä, että jos kasvattaja myy marsua lemmikkitasoisena, lisämaininnalla ei jalostukseen (tai ehkä jopa ”ei missään tapauksessa jalostukseen”), niin eikö silloin voisi kunnioittaa sitä kasvattajaa, joka eläintä näin myy? Miksi pitää ostaa marsu muka lemmikiksi ja kuitenkin teettää sillä poikasia? Huvittavinta vielä on jos ensin poikasten synnyttyä hehkutetaan kasvattajalle poikasia (doh!!), sitten sanotaankin, että poikaset olivat vahinko (kasvattajan asiasta ihmeissään tiedustellessa) ja vielä tämän jälkeen laitetaan (vain ja ainoastaan) lemmikiksi ostettu emomarsu myyntiin (kertomatta siitäkään kasvattajalle). Kuulostaako kenenkään korvaan oikeasti siltä, että poikaset olisivat olleet vahinko? Ei.

Erittäin ikävää on myös, jos saat yhteydenoton ihmiseltä, joka vakuuttelee, että ihan vaan lemmikiksi haluaisin tämän sinun kauniin urosmarsusi, että en aio teettää poikasia, vaikka naaraita kotoa löytyykin. Kuukauden päästä saa kuitenkin lukea foorumilta, että siellä se uros uudessa kodissaan asuukin kuin asuukin naaraan kanssa ja kun kysyy asiasta, tulee selitykseksi, että urosta ei tosiaan lainkaan siihen tarkoitukseen ostettu, mutta pitkän harkinnan (muahahahaa) jälkeen päädyttiin kuitenkin teettämään poikasia. Niin, voihan se viikkokin olla pitkä harkinta-aika. Siis jos laskeskelee sen mukaan koska poikaset syntyivät ja koska uros luotani haettiin, niin eipä siihen tosiaan kovin pitkää aikaa väliin silloin jää, jolloin olisi pohdittu sitä poikasten teettämistä. Johtopäätös siis on, että tässäkin tapauksessa valehdeltiin kasvattajalle ja uros ostettiin ihan vain niiden poikasten tekemistä varten.

Miksi? Miksi? MIKSI?!

Miksi toista kasvattajaa ei voi sen verran kunnioittaa, että kertoisi rehellisesti aikeistaan ostaessaan marsua? Jälkimmäistä tapausta en tosin edes kasvattajaksi laske, vaikka ilmeisesti kolme, enemmän tai vähemmän, vahinkopoikuetta siellä on syntynytkin.

Toivon todella, että tämä kirjoitus saisi sellaisen ihmisen tuntemaan piston sydämessään ja omassatunnossaan, jonka olisi ainakin syytä niin kokea. Sitä ei tarvitse ottaa pistona selässään, ei ollenkaan, mutta kannattaisi muistaa, että näin pienissä piireissä ei kannata ihan kaikkia siltoja polttaa pelkästään idioottimaisen käytöksen takia.

Marsumaista luettavaa x3

Tänään löytyi postilaatikosta (liekö syntymäpäivän kunniaksi? ;)) marsumaista luettavaa peräti kolmena kappaleena. Tai eihän Marsu Magazinessa ole meikäläiselle sinänsä mitään luettavaa, mutta se kiinnostaa ihan muista syistä. Upea fiilis saada lehti vihdoin ja viimein livenä hypisteltäväksi kun sitä on ensin pari kuukautta pyöritellyt päässään ja koneellaan.

Guinea Pig Magazine on sen sijaan täysin uusi tuttavuus. 8,95€ tuli hintaa kappaleelle (kolme maksoin, kaksi sain, ehkä lähettävät sitten seuraavan numeron? täytynee kysellä perään...) postikuluineen, josta ensin ajattelin, että onpa kallis, mutta näyttipä Koululaisenkin hinta olevan hurjat 7.40€ (työpaikallani niitä sattuu olemaan), että onko tuo 1.55€ hintaero sitten ulkomailta tilattuna enää niin kauhean suuri lisä... Ja vielä näin ihanasta lehdestä! Kirjoittelen varmaan myöhemmin vielä lisää Guinea Pig Magazinesta, kun olen ensin ehtinyt tutustua sisältöönkin paremmin...

Joutavaa lätinää

Ja taas viedään heinää. Ja ei, meillä ei säilytetä heiniä jätesäkissä, tuo nyt sattuu säkissä olemaan ettei koko auto olisi ollut aivan heinissä. Oli vaan pakko laittaa tämä kuva, koska tuo heinäpaali on vaan niin hervottoman kokoinen. Ja alkoi taas naurattaa ajatus meikäläisestä ostamassa Osku-heinää...

Tästä tulee nyt tällainen epämääräinen sekalainen postaus vailla suurempaa tarkoitusta. Eilinen "marsukirjallisuutta"-postaukseni joutui levitykseen Facebookissa, kiitos Aidan. :D Jokunen muukin sitä eteenpäin jakoi. Se taitaa vielä pitkään tulla keikkumaan tuolla kuukauden luetuimpien postausten listalla...

Täältä puolestaan voit lukea, mitä "kolmen blogin yhteisarvonnan" voittaja Heidi paketistaan sai.

Täytyisi pikkuhiljaa alkaa päättämään lähteekö sitä Lahteen 23.3. vai ei. Hyvähän se olisi mm. pet-tuomarikoulutuksen kannalta, jonka suhteen meikäläiselle on lyöty aika kovat odotukset. Pitäisi kuulemma olla valmis heinäkuun näyttelyyn mennessä ja arvostella siellä, että siinähän sitä taas kerrakseen olisikin...

Marsukirjallisuutta

Carita laittoi eilen minulle tällaisia kuvia kun oli törmännyt kyseiseen (ilmeisesti?) uutuus-kirjaan jossakin kirjakaupassa. Voi apua vaan taas tätäkin tietoutta, jota marsukansalle jaetaan. Tässä nyt on vain näitä väri- ja rotumäärityksiä (jotka luultavasti aiheuttavat suurta hupia vain vähän kokeneemmalle harrastajalle, ei se ensimmäisen marsunsa hankkija näissä mitään kummaa huomaakaan), sitä en tiedä millaisella tolalla kyseisessä kirjassa oli tuo tärkeämpi tieto eli tieto marsun hoidosta ja ruokinnasta.

En nyt pysty sanomaan tästäkään taas mitään sen enempää. Jokainen lukekoon itse. Käydään keskustelua aiheesta vaikka kommenteissa sitten.

Melkein yhtä asiantunteva oli myös viime vuonna ilmestynyt Perhemedioiden marsukirja, joka Tainalla olikin mukana Turun näyttelyssä 30.9. Sieltäkin löytyi vastaavanlaisia viisauksia, harmi kun niitä ei tullut tallennettua mihinkään. Parasta oli, että lähteissä luki vielä Suomen Marsuyhdistys, mikä oli ehkä törkeyden huippu... Olivat kyllä yhteydessä hallitukseen (jossa itsekin silloin vaikutin), kun olisi pitänyt oikolukea kyseinen kirja parin päivän varoitusajalla ja tehdä korjaukset (ilman korvausta, tietenkin). Kirja oli niin paljon täynnä virheitä (oma suosikkini; "rexiä kutsutaan joskus myös teddyksi" sekä se, että marsuja ei tuoda ulkomailta, KAIKKI Suomessa myytävät marsut ovat myös syntyneet Suomessa...), että siitä ei olisi noin vain selvinnytkään eikä varsinkaan ilman korvausta.

Todella ikävää, että marsukirjallisuus on vielä tänäkin päivänä tällä mallilla. Tässä tapauksessa ehkä kyse on vain siitä, että joku täysin marsu-ummikko on toiminut suomentajana, mutta silti. Apua.

Asiantuntija?

Sain tänään melko yllättävän yhteydenoton. Se tuli Lemmikki-lehdestä. Minulta pyydettiin "asiantuntijavastausta" kyseisen lehden "kysy eläimistä"-palstalle. Lupasin tietenkin vastata ja sainkin kysymykset paluupostissa melkein saman tien.

Kysymykset eivät olleet vaikeita, tiesin tietenkin heti kaikkiin vastaukset. Mutta... Keskustelin asiasta tuoreeltaan heti myös erään kasvattajaystävän kanssa. Hän oli samoilla linjoilla. Helppoja kysymyksiä, mutta mitä sitten kuitenkin vastata niihin?

Jokaisella marsuja pidempään ja enemmän harrastaneella on varmasti omat näkemyksensä asioista, jotka voivat poiketa suurestikin jonkun toisen näkemyksistä ja onko se oma näkemys asiasta sitten edes yleisesti hyväksytty tai edes yhdistyksen suosittelema? Virallisena kasvattajana kuitenkin edustaa yhdistystä myös tällaisissa asioissa. Itse esimerkiksi annan marsuille kyllä c-vitamiinilisää, mutta tiedän kasvattajia, jotka eivät sitä anna. Ja olen siinä kyllä heidän kanssaan samaa mieltä, että marsu saa aivan varmasti kaiken tarvitsemansa c-vitamiinin monipuolisesta tuoreruuasta sekä c-vitaminoidusta pelletistä eikä ylimääräistä c-vitamiinilisää näiden lisäksi tarvita. Mutta sanopa sellaista lehdessä. Tätä juuri ei kysytty, mutta mielestäni hyvä esimerkki kuvaamaan sitä, mitä tässä koko ajan ajan takaa.

Nyt tietysti moni ihmettelee, että mitä kummaa sitten on kysytty, jos on kerran niin vaikea vastata. Ei kysymyksen tarvitse olla kovinkaan kummoinen, mutta jos oma vastaus asiantuntijan statuksella tulee lehteen, niin ehkä se pistä hieman miettimään. Hyvänä esimerkkinä mielestäni juuri tuo c-vitamiinivertaus. Tai jos esimerkiksi kysytään karvanlähdöstä ja lääkeshamppoista jne., niin mitäpä siihen vastaat? Lehteen omalla nimellä vastaaminen on kuitenkin hieman eri asia kuin kirjoittaa foorumille nimimerkin takaa, vaikka jokainen tietäisikin kuka sieltä nimimerkin takaa löytyy.

Keskustelimme tästä yhteydenotosta mieheni kanssakin ja hän kysyi, että mikä omasta mielesäni on marsuasiantuntemukseni kouluarvosanana? Että onko se 10? Nauroin päin naamaa ja totesin, että ehkä seiska, jos sitäkään. Tiedän, että moni nuorempi, pari vuotta pari marsua omistanut harrastaja olisi heti valmis antamaan itselleen arvosanaksi 9½, mutta kyllä tässäkin päätee se sama vanha viisaus.

Mitä enemmän tiedän asioita, sitä enemmän tiedän asioita, joita en tiedä.

Lumivyöry, S-tytöt ja U-pojat

Houston, we have a problem...

No, ongelma selvitetty ja marsulaan päästy. 

Sieltä löytyi tällaisia;

Kovin ovat pieniä S-tytöt tai sitten U-pojat ovat vain suuria... S-tytöt syntyneet 29.12.2012 ja U-pojat 9.2.2013. Harmi, koska tyttöjen kanssa olisi ollut kiva lähteä Lahteen, jonne pojat taas ovat liian nuoria...

Vielä muutama kuva argenteista yleisön pyynnöstä. ;)

Sirkutusta

Meillä sirkutettiin!

Monille, etenkin kasvattajille, varmaan tuttu juttu, mutta itse kuulin nyt ensimmäistä kertaa livenä kun marsu sirkuttaa. Meillä on ennenkin sirkutettu, mutta en ole ollut itse sitä todistamassa. Mieheni verstas on marsulan seinän takana ja hän on sinne pari kertaa kuullut oikein reipasta sirkutusta ja kerran lähti minuakin sinne varta vasten hakemaan, mutta sirkutus ehti loppua sitä ennen.

Tämä sirkutus alkoi aivan yhtäkkiä iltaruokinnan jälkeen, kun vielä touhuilin marsulassa. Olin juuri ruokkinut robot ja pidin parhaillaan kania sylissäni keskellä marsulaa kun sirkutus alkoi. Se alkoi vaimeana enkä ensin tunnistanut sitä sirkutukseksi ja luulin, että ääni lähtee roboista. Melkein heti tajusin kuitenkin, että joku täällä nyt sirkuttaa ja ääni voimistui voimistumisaan ja paikallistin sen valkoiseen häkkiin. Kerros jäi hieman epäselväksi, mutta luulen, että se oli joku neljän marsun laumasta, johon kuuluu Wannabe Nothing Else Matters, Wannabe Daiju, Wannabe Hemera ja Redets Bingo.

En tiedä mikä sirkutuksen laukaisi. Mitään epätavallista ei ollut  menossa. Ainoa, mikä ehkä poikkesi tavallisesta oli se, että viidessä roboasumuksessa kuudesta juostiin juoksulautasella ja yksi niistä kolisi seinää vasten ja toinen puolestaan vähän vinkui. Kani juoksenteli vapaana lattialla ja minä hyörin muuten vain ympäriinsä, kunnes tosiaan olin juuri napannut kanin syliini kun sirkutus alkoi.

Marsu sirkuttaa. Siinä vielä linkki videoon (Almond's-marsulan Lean video), jossa marsu sirkuttaa. Ihan samanlaista se ei täällä ollut enkä vastaavaa jaksanut nyt etsiä, mutta ensimmäinen mikä siitä äänestä tuli mieleen oli undulaatti. :D Puolisoni sanoi aivan samaa niistä kerroista, kun on sirkutusta kuullut.

Löysinpäs sittenkin videon (tässä kirjoittamisen lomassa samaan aikaan Youtubessa seikkailen... :D), jossa on enemmän mätsäävä ääni siihen tänään kuulemaani. Guinea pig chirping. Varsinkin alussa. Hyvin "lintumainen" ääni, jos niin voi sanoa...

Sirkuttamisen syytä ei tiedetä eikä se ole mitenkään erityisen yleistä, vaikka yllättävän moni marsut.netin käyttäjistä yllättävän usein väittääkin sirkutusta kuulleensa. Sirkutus eroaa kuitenkin suuresti marsun normaalista kuikuttelusta, joten se pitäisi kyllä erottaa kun kohdalle sattuu. Youtubestakin olen joskus löytänyt videoita, joissa sanotaan marsun sirkuttavan (löytyy useita hakusanalla "guinea pig chirping"), mutta ihan tavallista kuikutusta se kuitenkin on kun videon katsoo (...kuuntelee). Harmittaa, kun ei sattunut olemaan kännykkä taskussa, jolla olisi voinut pätkän itsekin tätä videoida. Mietin nimittäin marsulaan lähtiessäni, että täytyy ottaa kännykkä mukaan ja napata pari kuvaa. Se sitten kuitenkin jäi.

Kuitenkin, piti siis sanomani siitä harvinaisuudesta, että kyllähän tuo harvinaista pakostikin on, koska itsellekin nyt vasta ensimmäisen kerran sattui kohdalle, vaikka marsuja on ollut vuodesta 2006. Tosin eiväthän ne asu tuossa olohuoneen nurkassa vaan ovat tuolla omissa tiloissa ja mistäs minä tiedän miten siellä äännellään, kun en ole sitä joka hetki kuulemassa vaan oikeastaan ihan vaan murto-osan ajan vuorokaudesta näin ihan normaalina päivänä. Siivotessa, trimmatessa jne. tulee tietenkin vietettyä marsulassa tavallista enemmän aikaa, mutta kuitenkin, voihan siellä joku sirkutella vaikka keskellä päivää kun olen töissä.

Tästä sainkin idean uuteen kyselyyn/äänestykseen. Check it out, too.

Lisäys. Muistin Pulmun kirjoittaneen aiheesta ja jopa videoineen sirkutuksia ja nyt löysin oikean blogimerkinnänkin aiheesta, joten lisättäköön se tähän vielä. Tässä.

Arvonnan tulokset!

Täytyy myöntää, että unohdin jo koko arvonnan. :D Vielä kun tämä kuukausi loppui kesken, niin jotenkin pääsi yllättämään, että tänään onkin jo maaliskuun ensimmäinen päivä ja arvontaan osallistuminen on loppunut eilen. 

Osallistujien vähäinen määrä pääsi yllättämään. Avaimenperäarvontaankin saatiin enemmän osallistujia (42 arpaa, 31 osallistujaa) kuin tähän, ainakin tämän blogin osalta. Kaikkien kolmen yhteisosallistujamäärä taitaakin olla sentään vähän isompi.

Osallistujien määrät siis blogeittain; Wannabe Cavies 26 arpaa, Mustanaamiot 18 arpaa ja Hyllyllinen hampuuseja 16 arpaa. Mainostamisella ansaittiin viisi arpaa. Muutama muukin kertoi mainostaneensa, mutta joko linkki puuttui tai se oli puutteellinen. Linkki siis saattoi johtaa blogin etusivulle eikä siihen postaukseen, jossa mainos oli. En alkanut näissä tapauksissa montaa sivua selaamaan taaksepäin tarkastaakseni löytyykö mainos todella. Joka tapauksessa, yhteensä mukana oli siis 65 arpaa.

Arpomiseen käytin netistä löytämääni arvontakonetta.

Ja voittaja on, tattadadaadadaa...

Heidi! 

Heidillä oli pelissä mukana tällä kertaa neljä arpaa eli maksimimäärä. Tällä kertaa se kannatti. ;)

Otan Heidiin pikapuoliin yhteyttä ja suunnittelen jonkun kivan marsu-/hamsteripaketin hänelle. Luultavasti ainakin jostain blogistani tulee löytymään myös postaus siitä, mitä pakettiin päätyi. Olisi kiva, jos Heidikin postauksen aiheesta tekisi ja kertoisi linkin siihen tännekin. :)