Kasvattamisen riemua

Haluan heti alkuun painottaa, että kirjoittaessani tätä blogia en edusta mitään tahoa, ainoastaan omaa itseäni, joten Marsuyhdistystä tai mitään muuta on turha vetää mihinkään mukaan, vaikka olenkin hallituksen jäsen, virallinen kasvattaja ja päätoimittaja ja niin edelleen, kyllähän niitä ”virkoja” löytyy. Ihan omia mielipiteitäni ja kokemuksiani tässäkin tekstissä jaan.

Kasvattamisessahan on monia haittapuolia, esimerkiksi poikasten ja emojen menetykset ynnä muut, mutta nyt en halua kertoa niistä. Vaan ostajista ja kyselijöistä, jotka monen muunkin kasvattajan mielestä ovat harrastuksen ikävin puoli.

Se täytyy sanoa heti alkuun, että minulta on monta kasvattia (ja ei-kasvattia) mennyt todella ihaniin koteihin, parempiin ei olisi voinut päästä. Esimerkkinä vaikkapa Wannabe Dille, Wannabe Hekate, Wannabe Fëanor&S MVA AbbyLines Billy Bear. Älkää loukkaantuko, jos marsunne nimeä ei mainittu. Nämä kolme ovat varsinkin sellaiset, joiden kuulumisia kuulee, joten ne oli helppo mainita.

En oikeastaan voi sanoa, että yksikään kasvatti tai muu myymäni marsu olisi huonoon kotiin mennyt, ainakaan tietääkseni. Osasta vain ei kuule halaistua sanaa enää luovutuksen jälkeen, mikä on aika ikävää. Voisinpa joskus tänne blogiin listata vaikka hakusanatyyppisesti sellaiset marsut, joiden kuulumisia haluaisin kuulla ja joku niistä mahdollisesti tietävä voisi sitten kertoa. Aika usein myös tänne blogiini on googlattu jonkun tietyn marsun nimellä, joten ehkä joku joskus googlaisi näitäkin nimiä ja tänne siten sitten eksyisi ja osaisi marsuista jotain kertoa. :)

Kyllä tästä aiheesta tekstiä tulisi vaikka miten paljon. Itse asiassa juuri kirjoitin Nakertajiinkin artikkelin aiheesta, sitä en tosin tiedä, että tullaanko sitä koskaan Nakertajissa julkaisemaan, mutta sen näkee sitten. Voisin sen täällä blogissakin julkaista jossakin vaiheessa.

Mutta niihin ostajiin ja kyselijöihin. Olen pahoillani (tai no, en ole), jos joku tekstistä itsensä tunnistaa, mutta ehkä hän siinä vaiheessa osaa sitten katsoa peiliin ja miettiä asioita kasvattajankin kannalta. Tässä siis jokunen tosi tarina tältä syksyltä..



Tähän syksyyn on mahtunut monen monituista kyselijää. Osa on aivan ihania ja osa taas vähemmän ihania. Minulta on muun muassa varattu marsu, jota ei sitten koskaan tultukaan hakemaan. Itse olin tässä kyllä tyhmä, kun en ottanut varausmaksua. Varaus tehtiin maanantaina ja marsu piti hakea keskiviikkona, ostajaehdokas kun asui tässä ihan lähellä. Ajattelin, että kyllä hän sen marsun hakemaan tulee eikä raha välttämättä edes ehtisi siirtyä pankista toiseen ajoissa.

Mutta niin vain kävi, että kun haku oli sovittu keskiviikkoillaksi kello 17, tulee minulle aamupäivällä 10.30 tekstiviesti, jossa luki jotakin sen suuntaista kuin; ”en pääsekään illalla tulemaan, kun on sitä ja sitä menoa. Sopiiko nyt heti?”. No, ei sopinut, koska olin töissä. Tämän jälkeen en kuullut ostajasta halaistua sanaa. Parin päivän päästä hän kyllä Facebookissa jossakin marsujen myyntiryhmässä oli kyselemässä toisen kasvattajan marsuja. Oli sitten pakko siihen kommentoida, että et sitten vissiin ole tulossa tuota varaamaasi marsua hakemaan, joka pari päivää sitten piti jo noutaa.

Tätä ihmistä ole sen jälkeen näkynyt eikä kuulunut missään, ei edes niissä FB:n jyrsijöiden myyntiryhmissä. En tiedä mikä tapaus tämäkin oli, mutta muistutti taas siitä varausmaksun tärkeydestä. Vaikka ihminen asuisi kuinka lähellä ja olisi tulossa marsua noutamaan parin päivän sisällä, niin ihmisiin ei vaan voi luottaa. Käsittämätöntä.



Sitten on näitä, jotka pistävät sähköpostia ja haluavat alustavasti varata marsun. No, minä en alustavia varauksia ota, vaan ainoastaan sitovia varauksia ja niihin kuuluvat myös varausmaksut. Oikeasti miettikääpä miltä se kuulostaa kasvattajan korvaan, kun saa sähköpostia, jossa lukee jotain sen suuntaista kuin; ”en ole varma voinko ottaa marsua, mutta varaisin sen alustavasti”. Joopa joo, ei tule diiliä, ei todellakaan.



Sitten kun kertoo näille varailijoille varausmaksusta, henkilö sanoo, että ok, hän maksaa sen nyt heti, saako tilinumeron. Neljän päivän päästäkään tilillä ei näy mitään ja marsua kysellään jo toisesta suunnasta, joten pistän ihmiselle viestiä, että mikä on, kun ei ole varausmaksua tullut. Ja vastaus on, että henkilö on sen unohtanut maksaa. Siis aivan uskomatonta. Tässä vaiheessa jo mietin, että en taida halutakaan tälle henkilölle koko marsua myydä. Jos olisin ollut oikein ilkeä, en olisi varausmaksun perään edes mitään kysellyt vaan myynyt sen tälle toiselle sitä kyselleelle ihmiselle. Kotisivuillani myyntiehdoissa nimittäin lukee seuraavasti: ”Otan marsua varattaessa varausmaksun, joka on puolet marsun hinnasta. Varausmaksu maksetaan vuorokauden sisällä varauksesta tililleni. Varaus on sitova vasta varausmaksun maksamisen jälkeen”

Kertoo mielestäni myös paljon ihmisestä, joka ”unohtaa” tai ”ei ole ehtinyt” hoitaa niin tärkeää asiaa kuin varausmaksun maksamista. Luulisi, että sen pystyisi hoitamaan, jos se marsu todella on se, jonka nimenomaan ja ehdottomasti itselleen haluaa.

On myös paljon niitä, joista ei kuule enää sanaakaan sen jälkeen, kun on kertonut varausmaksusta.

Mutta sitten on taas näitä ihania fiksuja ihmisiä, jotka varausmaksun maksavat heti ja laittavat vielä kuitinkin sähköpostiin varmistukseksi asiasta. Esimerkillistä toimintaa ja näin ainakin itse toimin aina jotain jollekin toisella maksaessani. Mutta kaikille se ei vaan ole näköjään itsestäänselvyys.



On kyselty myös marsun palautusoikeutta. Ymmärrän tämän täysin siinä kohtaa, kun ostetaan esim. vanhempi uros toisen kaveriksi. Ainahan on pelko, etteivät eläimet tulekaan toimeen. Mutta kun kysellään luovutusikäistä poikasta ja heti perään, että saako sen sitten palauttaa, niin jo on niskavillat kasvattajalla pystyssä. Kuulostaa aivan siltä, että marsua ollaan hankkimassa hetken mielijohteesta ja haluaan palautusoikeus, jos se ei olekaan kiva. Näihin olenkin vastannut, että toki saa palauttaa, mutta rahoja ei saa takaisin. Se on kuitenkin aika rumba kasvattajalle ottaa se marsu takaisin, varsinkin "näinä silsaisina aikoina".



Ja sitten, kun marsua tullaan noutamaan. Ensin henkilö soittaa, että hän lähtee nyt ajamaan, että on meillä (esimerkiksi) on noin puolen tunnin päästä. Sitten kun auto on pihassa, autosta tuleekin pihalle kolme ihmistä. KOLME. Vaikka puoli tuntia aiemmin olen saanut puhelun, jossa henkilö sanoo, että ”minä lähden nyt tulemaan sinne päin”. Minä. Ei muita mainittuja ihmisiä. Saati sitten, että olisi kysytty, saako puolen sukua ottaa mukaan, että sopiiko se minulle, minun kotiini kun ovat kuitenkin tulossa...

Parasta on, jos mukana on vielä lapsi, joka ei kysy lupaa mihinkään vaan on lähestulkoon ryysäämässä suoraan kotiovesta sisälle omin nokkineen ensimmäisenä ”niitä marsuja katsomaan”.

Ihmiset eivät oikein taida ymmärtää, että kasvattajalle tämä kasvatus on harrastus, jota useimmat harjoittavat kotonaan. Ei kenenkään kotiin mennä tuolla tavalla ja fiksua olisi kysyä lupa, että saako ylipäätään ottaa ylimääräisiä ihmisiä mukaan marsunhakuun. Ei minun ole pakko marsulaani päästää ketä tahansa. Ei tämä ole mikään eläinkauppa tai -tarha enkä minä ole asiakaspalvelija!



Ja vielä se asia, joka tällä kertaa ”katkaisi kamelin selän” ja sai minut kirjoittamaan tästä aiheesta.

Minulta ostettiin urosmarsu kuukausi sitten ja vakuuteltiin varattaessa, että ei tule kasvatukseen, että ihan omaan häkkiin tämä uusi uros ja naaraat omaan (kyselijällä oli siis ennestään kaksi naarasta kun tämän uroksen hankki) ja ei mitään poikasia olla teettämässä ja… Ja nyt sain lukea foorumilta, että uros on yhdistetty naaraan kanssa ja poikasia odotellaan joulukuussa. Aivan uskomatonta.

Ei minulla sitä poikasten teettämistä vastaan sinänsä mitään ole, mutta se, että valehdellaan suoraan marsua varattaessa, se on todella ikävää! Miksi tämäkään henkilö ei voinut suoraan sanoa, että hankkii uroksen siksi, että tekee sillä poikasia? En ymmärrä miksi piti valehdella, että halusi uroksen vain siksi, kun se oli niin kaunis jne. Olenhan voinut nyt myydä hänelle täysin ”kasvatukseen” (lainausmerkeissä, koska satunnainen risteytyspoikue kuitenkin kyseessä) sopimattoman tai toimimattoman uroksen, koska varaustilanteessa ei totuutta ole kerrottu.



Toivottavasti kukaan ei nyt pelästynyt ja jätä tämän takia minulta (tai keneltäkään muulta viralliselta kasvattajalta) marsua kysymättä, mutta sen voin sanoa, että aina pärjää asiallisella käytöksellä. Ja kun välttää näitä mokia, joita olen tähän kirjoitukseen listannut. Näitä olisi kyllä lisää, sekä omalle kohdalle sattuneita että muilta kasvattajilta kuultuja, mutta ehkä tämä riittää tällä kertaa.

Ja myönnän, olen kirjoittanut tämän tekstin hyvin, hyvin ärsyyntyneenä.