Vielä kerran Sastamalan näyttelystä...

En näköjään täällä olekaan tätä jakanut, vaikka Facebookissa pistinkin jakoon heti tuoreeltaan. Tai tuoreeltaan ja tuoreeltaan, heti kun itse sain lehden käsiini.

Tyrvään Sanomissa oli siis juttu meidän Sastamalan näyttelystä. :3

Minipieni

Kiitos, Lemmikki-lehti. Tai pitäisikö sanoa Lemmikki-lehden "kysy asiantuntijalta" -palstan toimittaja. Sait minut näyttämään ääliöltä.

Minuahan pyydettiin tuossa reilu kuukausi sitten vastaamaan tuonne palstalle jonkun lukijan lähettämiin marsuaiheisiin kysymyksiin. Suostuin tietenkin ja pidin erittäin positiivisena sitä, että kysymykset esitetään viralliselle kasvattajalle, joten voisi olettaa, että vastauksetkaan eivät mitään täyttä höpöhöpöä ole.

No, sain lehden tänään käsiini (se on kaiketi ilmestynyt viime viikon maanantaina) ja muutama ärräpää siinä sitten pääsi. Vastaukseni ovat täysin muokattuja. Asiasisältö on kyllä pysynyt, mutta itse esitin useamman asian kuitenkin toisin ja toisista kohdista on jätetty muuten vain puolet vastauksesta pois, mielestäni olennaisia juttuja kuitenkin. "Paras" oli kuitenkin se, että käyttämäni termi "minimikokoinen häkki" oli korvattu termillä "minipieni häkki". Mikä hitsinpimpulan MINIPIENI? Mikä se on? Eihän se ole edes suomea!

Pistin toimittajalle jo palautetta asiasta suoraan. En siis tyydy riehumaan täällä selän takana mitään asialle tekemättä, mutta jonnekin piti päästä kuitenkin purkamaan. En kertakaikkiaan ymmärrä, miten vastauksia voidaan muutella noin radikaalisti varmistamatta, että niiden alle voi edelleen muokkausten jälkeen pistää vastaajan nimen.

Minipieni. Kyllä kismittää. En ikinä koskaan milloinkaan enää vastaa yhtään mihinkään tällaiseen, se on vissi.

Marsupa marsu...

Kunnollisten päivitysten puuttuessa sitten tällaisia. Pahoittelut siitä kaikille lukijoille. Kovasti odotan kyllä, että jotakin kunnollistakin päivitettävää tulisi, mutta ei tule, ei millään. Kummallista panttaamista... Mutta kuitenkin, ylläolevan kuvan otin tänään, kun törmäsin uusimmassa Koululaisessa tällaiseen. Pointsit Koululaisen toimitukselle ja niin pois päin.

Ps. Myynti-ilmoitus myytävistä marsuista on edelleen voimissaan. Pari muutakin naarasta voisin vielä listaan lisätä, rexejä nekin. Parivuotias ja puolitoistavuotias. Kysy toki rohkeasti lisää sähköpostilla! pauliina.tuppurainen@gmail.com

Vähän toisenlaista marsukirjallisuutta...

Törmäsin töissä tähän kirjaan ja nauroin niin paljon tätä kappaletta, että oli pakko hankkia kirja itsellekin.

Harmittavan sumea kuva

Kai siitä sen verran selvän saa kun tarvitsee. Nauratti niin pirusti. "Marsutuomarit saavat maistaa omaa lääkettään." Muah. :D

Ihan hauska lasten kirja muutenkin, Supermarsu-sarjaa siis. Tykkään kirjoittajan tyylistä. Annan tämän ehkä lahjaksi eteenpäin jollekin sukulaislapselle tms., saa nähdä.

Marsumaista luettavaa x3

Tänään löytyi postilaatikosta (liekö syntymäpäivän kunniaksi? ;)) marsumaista luettavaa peräti kolmena kappaleena. Tai eihän Marsu Magazinessa ole meikäläiselle sinänsä mitään luettavaa, mutta se kiinnostaa ihan muista syistä. Upea fiilis saada lehti vihdoin ja viimein livenä hypisteltäväksi kun sitä on ensin pari kuukautta pyöritellyt päässään ja koneellaan.

Guinea Pig Magazine on sen sijaan täysin uusi tuttavuus. 8,95€ tuli hintaa kappaleelle (kolme maksoin, kaksi sain, ehkä lähettävät sitten seuraavan numeron? täytynee kysellä perään...) postikuluineen, josta ensin ajattelin, että onpa kallis, mutta näyttipä Koululaisenkin hinta olevan hurjat 7.40€ (työpaikallani niitä sattuu olemaan), että onko tuo 1.55€ hintaero sitten ulkomailta tilattuna enää niin kauhean suuri lisä... Ja vielä näin ihanasta lehdestä! Kirjoittelen varmaan myöhemmin vielä lisää Guinea Pig Magazinesta, kun olen ensin ehtinyt tutustua sisältöönkin paremmin...

Marsukirjallisuutta

Carita laittoi eilen minulle tällaisia kuvia kun oli törmännyt kyseiseen (ilmeisesti?) uutuus-kirjaan jossakin kirjakaupassa. Voi apua vaan taas tätäkin tietoutta, jota marsukansalle jaetaan. Tässä nyt on vain näitä väri- ja rotumäärityksiä (jotka luultavasti aiheuttavat suurta hupia vain vähän kokeneemmalle harrastajalle, ei se ensimmäisen marsunsa hankkija näissä mitään kummaa huomaakaan), sitä en tiedä millaisella tolalla kyseisessä kirjassa oli tuo tärkeämpi tieto eli tieto marsun hoidosta ja ruokinnasta.

En nyt pysty sanomaan tästäkään taas mitään sen enempää. Jokainen lukekoon itse. Käydään keskustelua aiheesta vaikka kommenteissa sitten.

Melkein yhtä asiantunteva oli myös viime vuonna ilmestynyt Perhemedioiden marsukirja, joka Tainalla olikin mukana Turun näyttelyssä 30.9. Sieltäkin löytyi vastaavanlaisia viisauksia, harmi kun niitä ei tullut tallennettua mihinkään. Parasta oli, että lähteissä luki vielä Suomen Marsuyhdistys, mikä oli ehkä törkeyden huippu... Olivat kyllä yhteydessä hallitukseen (jossa itsekin silloin vaikutin), kun olisi pitänyt oikolukea kyseinen kirja parin päivän varoitusajalla ja tehdä korjaukset (ilman korvausta, tietenkin). Kirja oli niin paljon täynnä virheitä (oma suosikkini; "rexiä kutsutaan joskus myös teddyksi" sekä se, että marsuja ei tuoda ulkomailta, KAIKKI Suomessa myytävät marsut ovat myös syntyneet Suomessa...), että siitä ei olisi noin vain selvinnytkään eikä varsinkaan ilman korvausta.

Todella ikävää, että marsukirjallisuus on vielä tänäkin päivänä tällä mallilla. Tässä tapauksessa ehkä kyse on vain siitä, että joku täysin marsu-ummikko on toiminut suomentajana, mutta silti. Apua.