Liian kallis marsu

Nyt on taas pakko tehdä tällainen pakollinen avautumiskirjoitus, näitä näköjään tulee silloin tällöin. Tiedän, että tämän johdosta tullaan varmasti vetämään taas herneitä hengityselimiin, kuten kävi myös "kasvattajan vastuu" -kirjoitukseni kanssa, jos/kun tunnistetaan itsensä kirjoituksesta. En tätäkään kirjoitusta osoita erityisesti kenellekään, tapauksia on useampiakin, mutta haluan kuitenkin kirjoittaa aiheesta.

Kyseessä on siis marsujen kyselijät. Heti alkuun sanon, että joukossa on monia todella ihania ja asiallisia ihmisiä, joten kirjoitus ei todellakaan koske kaikkia kyselijöitä. Voi kun kaikkien kanssa asiat menisikin niin helposti, että otettaisiin yhteyttä, esiteltäisiin itsensä ja kerrottaisiin vähän omasta marsukokemuksesta, marsun tulevasta kodista jne. Ei tarvitse kirjoittaa romaania, tai edes novellia, itsestään ja perheestään, riittää kun vähän kertoo jotakin eikä vain töksäytä "mitä maksaa, saaks kuvii, tuoks helsinkiin?".  Kysyttäisiin marsun hintaa, ei alettaisi tingata, ei kinuttaisi ilmaiseksi. Ei jurputettaisi varausmaksusta, ei kinuttaisi kyytiä ilmaiseksi toiselle puolelle Suomea. Ja vielä lopuksi ilmoitettaisiin, jos sitä marsua ei syystä tai toisesta halutakaan. Aiheesta olen kirjoittanut aiemminkin, postauksissa "kasvattamisen riemua" sekä "kun hankit eläimen kasvattajalta".

Koko kevään on ollut melko hiljaista tällä rintamalla, kyselyitä ei ole juuri tullut ennen kuin kuu vaihtui kesäkuuksi, siinä oli joku pienoinen havaittavissa oleva piikki kyselyissä, kunnes taas hiljeni. Ja tosiaan sain idean kirjoittaa aiheesta "marsun hinta".

Ovatko marsut liian kalliita? Ovatko marsut liian halpoja? Useimmilla virallisilla kasvattajilla naaraspoikasen hinta on 60€ tänä päivänä. Vanhemman, jalostukseen käytetyn naaraan saa 40€:lla. Usein uroksia saa halvemmalla, varsinkin vanhempia uroksia, koska niitä ei pysty niin helposti asuttamaan laumoissa, ainakaan niitä vanhempia, jo naaraiden kanssa asuneita uroksia. Luovutusikäiset urospoikaset ovat samoissa hinnoissa naaraspoikasten kanssa, joku saattaa niistäkin pyytää vitosen tai kympin vähemmän kuin naaraspoikasesta. Sitä en tiedä, mihin tämä oikeastaan perustuu.

Eläinkaupoissa marsut maksavat 65-80€. Niille harvemmin saa mukaan papereita eli tietoa marsusta, sen syntymäajasta, vanhemmista tai ylipäätään mistään. Yleensä eläinkauppamarsu on tuotu ulkomailta eläintukusta (joita voisi verrata pentutehtaisiin) ja sen taustoista ei ole minkäänlaista tietoa. Toki joissakin eläinkaupoissa myydään myös kasvattajilta peräisin olevia marsuja tai niitä saatetaan kasvattaa siellä eläinkaupan takahuoneessa. Tosin, on myös kasvattajia ja kasvattajia. Itse en tituleeraisi kasvattajaksi ketään, kuka teettää nimenomaan eläinkaupoille risteytyspoikasia liukuhihnalla.

"Marsubisneksellä" ei kukaan pääse rikastumaan, ainakaan kukaan "oikea" kasvattaja. Kulut ovat paljon suuremmat kuin tulot. Siksi pistääkin jurppimaan, kun joku haluaa ilmaisen marsun. "Anna joku sellainen marsu, millä et tee enää mitään." Itse en periaatteestakaan jakele marsuja ilmaiseksi, olisivat ne miten turhaksi sitten käyneetkään minulle. Esimerkiksi 20€ on täysin nimellinen korvaus marsusta, mutta sekin on usein näille ilmaisen marsun haluajille liikaa. Kasvattajakavereiden kanssa tehdyt vaihtokaupat ym. ovat asia aivan erikseen tai hyvälle ystävälle eläkekotiin sijoitetut mummomarsut. Tuntemattomille ihmisille en marsuja jakele  ilmaiseksi, ihan vaikka periaatteestakaan. Minä en siitä nimellisestä 20€:sta rikastu hiukkaakaan, mutta kai sitäkin joku voi rahanahneutena pitää, kun ei ilmaiseksi marsua saa, vaikka se on "turha".

Sitä en myöskään ymmärrä, kun hyvin potentiaaliselta vaikuttava yhteydenotto alkaa sanoilla "olen aina halunnut juuri tämän rotuisen/värisen/whatever marsun, mutta lähimmät kasvattajat asuvat satojen kilometrien päässä jne." ja sitten kun sen unelmien marsunsa saisi ja jopa kuljetuksen sille sinne satojen kilometrien päähän, niin sitten siitä ei halutakaan maksaa. Tai  hinta on liian kallis. "Poikasenkin saa jo tuolla hintaa." No, ei kyllä saa. Ja onnea vain etsintään. Tämä on aina jotenkin ristiriidassa sen alkuperäisen viestin kanssa.

No, ehkä tällainen hullu marsunainen ei asiaa ymmärräkään, koska on itse pistänyt satoja ja satoja euroja palamaan mm. juurikin eläinten rahtaamisella ulkomailta ja muutenkin ajellut niiden takia satoja kilometrejä edes takaisin. Jos jotakin tietynlaista eläintä on halunnut vuosia, mutta koska kasvattajia on vähän ja asuvat vielä perhanat ihan väärällä puolen maata, ei luulisi, että ostopäätös siinä kohtaa kaatuu eläimen hintaan. Varsinkaan kun puhutaan kuitenkin muutamasta kympistä, ei satasista. Ehkä siinä alkuperäisessä viestissä sittenkin vähän liioiteltiin, ei se eläin ihan niin haluttu ollutkaan kun annettiin ymmärtää.

Marsujen kuljetukset ovat myös ihan oma juttunsa. Varta vasten en kenellekään lähde marsuja minnekkään kiikuttamaan (en todellakaan näillä bensan hinnoilla), mutta toki voin marsun mukaan ottaa, jos samalla olen jonnekin menossa. Näyttelyt ovat tästä yleisin esimerkki. Ja näin tehtiin mm. toukokuussa, kun marsuja kyseltiin jostakin kaukaa, Jyväskylän yläpuolelta ja sovittiin sitten treffit Nokialle, jonne olin muutenkin menossa. Kuljetuspalkkaa en pyytänyt, koska marsun tuonti hoitui siinä sivussa, mutta sain ostajilta kuitenkin 5€ bensarahaa. Tämä piristi kyllä mieltä ja oli mukava kädenojennus ostajilta. :)

En ole tainnut koskaan pyytää siitä erikseen rahaa, jos olen marsun "samalla" tuonut jollekin, kun olen jonnekin mennyt muutenkin. Ymmärrän kyllä silti heitä, jotka sen 5€ ottavat siitä kun kuskaavat joltakulta toiselta marsun jollekin tuntemattomalle 350km matkan, se on täysin ymmärrettävää, vaikka sekin "siinä samalla" meneekin, tuskin omasta kasvatista moista pyytäisivätkään. Ulkomaan reissut ovat tietysti aivan oma juttunsa, silloin otetaan jo kavereiltakin hintaa kuljetuksista, koska se omakin matka maksaa yleensä mansikoita. Olisihan se hullua maksaa itse satoja euroja reissusta samasta syystä ja kuitenkin tuoda samalla ilmaiseksi marsuja tutuille. Mutta nyt taidettiin jo eksyä aiheesta...

Olisi kyllä mukava julkaista täälläkin joskus se Aidan kirjoittama artikkeli "Marsubisnes", joka on julkaistu mm. Marsu Magazinessa ja Nakertajissa. Kyllä näihin huomattavasti enemmän rahaa menee kuin niistä koskaan saa. Se olisi mukavaa myös ostajaehdokkaiden ja kyselijöiden ymmärtää siinä kohtaa, kun alkavat tinkaamaan siitä eläimen hinnasta.