Olen tätä aihetta mielessäni pohtinut jo jonkin aikaa ja kelannut, että haluaisin tästä jotakin tänne blogiin kirjoittaa. Vieläkään en ole saanut selvitettyä, että mitä ja miten, mutta yritetään nyt jotain tekstiä edes saada aikaan...
Nimittäin eläinten hankinta ja määrän räjähdysmäinen kasvaminen lyhyessä ajassa. Joojoo, varmasti moni nyt ajattelee, että minulla nyt ei ainakaan ole mitään varaa sanoa kenenkään eläinmäärästä mitään, kun itselläni kerran on näitä näin paljon, mutta kyllä minä aika pitkään menin ihan vain sillä kolmella tai neljällä marsulla. En minä näitä heti näin montaa hankkinut. Ensimmäiset kaksi siis tulivat vuonna 2006, kolmas 2007 ja neljäs 2008. Aika maltillisesti siis olen kyllä aloittanut marsujen kanssa.
Niin sen mielestäni kuuluisi mennäkin, tutustutaan lajiin ja sen ominaisuuksiin ja vaatimuksiin. Marsut ovat toisaalta aika vaativiakin lemmikkejä, ainakin siinä kohtaa kun määrä alkaa kasvaa. Ne ovat äänekkäitä ja ne syövät ja kakkivat todella paljon. Kahden marsun hoitaminen, ruokkiminen ja siivoaminen on ihan eri juttu kuin jo vaikka kymmenen. Heinää ja purua saa roudata kotiin selkä vääränä, tuoreruuista ja pelleteistä puhumattakaan, niihin palaa jo rahaakin. Miten hoituu jätehuolto esim. kerrostalossa tai ylipäätään kaupunkialueella, kun likaisia puruja alkaa tulemaan säkki kaupalla? Mistä saa riittävän määrän hyvää heinää? Ja niin edelleen ja niin edelleen...
Moni innostuu hankkimaan itselleen (ehkä ensikertaa) lemmikkejä siinä kohtaa, kun muuttaa omilleen asumaan. Näitä on todella monia tapauksia nähty eri foorumeilla, kun (yleensä) nuori naisihminen innostuu pikkujyrsimistä (marsu, kani, gerbiili, hamsteri jne.) ja täyttää niillä asuntonsa eikä hetken kuluttua enää jaksakaan kakkasavottaa ja muita velvollisuuksia. Niitä on niin helppo, kiva ja vieläpä halpaa (verrattuna esim. koiraan) hankkia siinä vaiheessa, kun kukaan ei ole kieltämässä. Varaa marsun tuolta ja toisen täältä ja tuollakin olisi tuollainen pitkäkarvainen ja tuolla taas muuten vaan kivan värinen ja... Hupsista, niitä onkin jo se kymmenen. Eikä ensimmäisenkään hankkimisestä vielä kovin montaa viikkoa tai kuukautta. Ei mene välttämättä edes kovinkaan kauaa ja kohta on eläinkööri myynnissä "muuttuneen elämäntilanteen vuoksi" tai sitten yllättää allergia.
Sama koskee kasvatusta ja sen aloittamista. En ole ikinä oikein ymmärtänyt sitä, kun innostutaan jostakin eläinlajista ja päätetään samoin tein alkaa niitä kasvattamaan, vaikka ei oikeastaan edes tiedetä millaiseen lajiin ollaan "sotkeutumassa". Saattaa tulla esimerkiksi isonakin yllätyksenä, että hamsterit pitävät meteliä yöllä! Siis ajatella, yöeläimet mekkaloivat yöllä... Juuri erään kasvattajatuttavan kanssa oli puhetta siitä, että moni marsuja kasvattamaan alkava ei jaksa sitä hommaa kahta vuotta pidempään. Marsujen lisääntyminen ja tiineydet eivät ole mitenkään erityisen helppoja ja kun ne tosiaan syövät ja kakkivat niin mahdottoman paljon.
Itselläni tulee tänä vuonna siis kahdeksan vuotta (vasta!) marsuilua täyteen enkä todellakaan tiedä, kuinka kauan aion tätä vielä jatkaa. Moni olisi varmasti jo luovuttanut moneen kertaan, sen verran epäonnea on omalle kohdalleni näiden kanssa sattunut kasvatusuran aikana.
No niin. Tällaista tuli oksennettua ulos. Mietin tässä vielä, että julkaisenko vai enkö, onko tässä koko jutussa mitään pointtiakaan? Mitä halusin tällä kertoa? Ehkä sen, että lemmikit on ihania, lemmikit on kivoja, ainakin siihen asti, että niitä on sopiva määrä. Kasvattajalla tilanne on toinen, koska päätarkoitus on kuitenkin se kasvattaminen ja sitä ei ikävä kyllä pysty kovin pienellä määrällä pyörittämään.
Fiksua tekstiä, olen samaa mieltä niin monesta jutusta kanssasi. Itsellänikin on ollut 9 vuotta marsuja, ja maksimimäärä on kuitenkin koko ajan ollut kaksi. Olen todennut, ettei minulla riittäisi tilaa useammalle, edes kolmelle. Ja sitten jos niitä olisi monta kertaa enemmän, olisi jaksaminenkin ja rahavarat vähän siinä ja siinä... En haluaisi edes aatella sitä tilannetta että pitäisi viedä joku kymmenen marsun lössi eläinlääkäriin. Kahdenkin kanssa on ollut tarpeeksi ongelmia ja laskuja.
VastaaPoistaMäkin olen miettinyt sitä, miten kauhean moni aloittaa eläinten "keräilyn" tosi yhtäkkiä. Etenkin pienten häkkieläinten kanssa. Se on surullista, koska vaikka ne onkin pieniä ja siellä häkeissään, ne osaa olla vaativia etenkin isoissa laumoissa. Ja vielä pahempaa on se "kasvattamisen" aloittaminen ilman riittävää taustatietojen ja resurssien hankkimista. Olen minäkin välillä miettinyt miten ihanaa olisi kasvattaa abyja ja miten mä niitä nimeäisin ja minkä värisiä vauvoja haluisin, mutta en mä nyt oikeasti siihen hommaan ole ryhtymässä. Musta ei olis luopumaan marsuista :P Tai kestämään sitä kun mamma ja vauvat kuolee :/
Et haaveilu ja ajatusleikki on ihan jees, mutta harkitsemattomasti hommaan ryhtyminen ei ole hyvä juttu. Siinä kärsii sekä ihminen että eläimet.
Hyvä kirjoitus, toivottavasti eläimiä hamstraavat (tai sitä suunnittelevat) tuntevat piston sydämessään! Jokainen marsu, ja toki muukin eläin, on yksilö, joka erityisesti lemmikkikodissa ansaitsee tulla kohdelluksi sellaisena. Marsu kun vielä on niin hyvä peittelemään mahdollisia vaivojaan, niin kuinka tällaiset eläintenhamstraajat edes pysytyvät puuttumaan ja huomaamaan pienen eläimen vaivoja, jos heillä ei ole mitään mahdollisuutta tuntea eläintä yksilönä? Ja en tarkoita, etteivät kasvattajat, joilla on paljon eläimiä, huomaisi ja puuttuisi marsujen vaivoihin tms, mutta erityisesti lemmikkikodissa eläimen tulisi olla YKSILÖ.
VastaaPoistaItsekin olen järkyttyneenä seurannut yhden tutuntutun toimintaa, kun marsuja on tullut lyhyen ajan sisään järkyttävä määrä, ainakin parikymmentä, ja niitä on sitten lisäännytetty,sitten myydään poikasia, tai myydään aikuisia pois ja otetaan uusia tilalle jne. Ja mikä "parasta", kun oltiin ensin niin hulluna marsuihin pari vuotta, niin nyt on kuulemma sitten kyllästynyt marsuihin ja aikoo alkaa "kasvattaa" erästä muuta pieneläintä. Huh!
Olen itse miettinyt samankaltaisia juttuja, kun mulla on viisi marsua. Tämä on mulle se maksimi, ja jos näitä olisi tästä vielä monta enemmän se alkaisi työmäärältään ja yksilön huomioonottamisen kannalta muistuttaa jo kasvatusta (ilman poikasia tosin). Kasvatushan on hyvä homma, mutta se ei ole ollenkaan sama asia kuin lemmikinpito, jos siis lemmikkejä nimen omaan haluaa pitää. Marsut on vaativia lemmikkejä juuri sen huolenpitoon tarvittavan ajan vuoksi, ja se työmäärä ei ehkä ensihuumassa tunnu miltään, mutta pitemmän päälle alkaa kyllä tuntua. Munkin mielestä on nimenomaan viisasta tutustua lemmikinpitoon vaan muutamalla eläimellä ja sitten esim. vuoden päästä päättää ottaako lisää, jos kokemusta ei ennestään ole. En oikeastaan ihan tajua mitä saavutetaan valtavalla määrällä lemmikkejä, tai miksi ei riittäisi pienempikin määrä.
VastaaPoista