perjantai 28. joulukuuta 2012

Kun hankit eläimen kasvattajalta

Nakertajat-lehden (PiNan jäsenlehti) uusimmassa numerossa (4/12) oli aika monta meikäläisen kirjoittamaa juttua. Yksi oli kanitarhan rakentamisesta, toinen oli kasvattajahaastatteluni ja kolmas artikkeli eläimen hankkimisesta kasvattajalta. Viimeksi mainitusta taisin joskus täällä mainitakin ja luvata sen täälläkin julkaista, kunhan se olisi ensin ollut lehdessä. Lehdestä sitä lukiessani mietin, että onpa huonoa tekstiä, että miten olen tämän tälläisenä ylipäätään lähettänyt, mutta no... En kai sitten vain osaa kirjoittaa paremmin. Mutta, tässä se nyt on. Halusitte tai ette.

--------



Kun ostat eläimen kasvattajalta


Ajattelin kirjoittaa aiheesta pienen pätkän näin kasvattajan näkökulmasta.

Ensinnäkin, ota yhteyttä kasvattajaan hänen toivomallaan tavalla. Jos kasvattaja toivoo yhteydenotot sähköpostitse, niin älä silloin lähettele hänelle yksityisviestejä foorumeilla tai kommentoi hänen blogiinsa tai kotisivujensa vieraskirjaan, vaan lähetä se sähköposti. Jos tiedossasi on kasvattajan puhelinnumero, niin älä lähetä tekstiviestiä, jos kasvattaja toivoo puheluita. Virallinen kasvattaja voi saada yllättävän paljon yhteydenottoja ihmisiltä, sinä et siis varmastikaan ole ainoa, joka häneltä sitä tiettyä (tai yleensäkin) eläintä kyselee. Lisäksi kasvattajallakin on oma elämä. Jos et saa vastausta tunnin tai edes päivän sisällä, älä hermostu. Kyllä kasvattaja vastaa. Hänellä saattaa olla kiireitä töissä tai tietokone huollossa. Minä itse en ainakaan ole valmis soittelemaan tai tekstailemaan ihmisten kanssa omaan laskuuni, vaan odotan yhteydenottoa ostajilta.

Kun otat yhteyttä kasvattajaan, esittele itsesi! Minulle ainakin on erittäin tärkeää tietää ostajaehdokkaasta jotakin. Esimerkiksi kyselijän nimi, ikä, asumismuoto, perhetilanne, onko kokemusta kyseisestä eläinlajista ja millaiset olot (asumus/lauma) halutulle eläimelle olisi tarjota. Koko elämäntarinaansa ei tarvitse tietenkään alkaa selittämään, mutta se ei anna kovin hyvää kuvaa ostajaehdokkaasta, joka kirjoittaa ainoastaan ”onko eläin A vielä myynnissä”,  ”ostan eläimen A” tai ”mitä maksaa, onko kuvia”. 

Ota etukäteen selvää kyseessä olevan eläimen perushoidosta ja ruokinnasta. Ja mielellään myös siitä, mitä kasvattajalla on tarjota. Itse kasvatan esimerkiksi rex-marsuja ja minulta on kysytty sähköpostitse ainakin kaneja sekä sileä- ja pitkäkarvaisia marsuja ja jopa samassa lauseessa sanottu, että kotisivuihini on perehdytty ennen yhteydenottoa. No, jos olisi perehdytty, niin sitten olisi viestikin ehkä jätetty lähettämättä, sillä mitään edellä mainituista minulla ei ole ollut ainakaan sillä hetkellä myynnissä saati edes kasvatuksessa. Kasvattajaa saattaa myös turhauttaa kertoa uudestaan ja uudestaan niitä samoja tietoja (esim. syntymäaika, väri jne.), jotka selviäisivät pelkästään myynti-ilmoituksen lukemalla. Usein saa myös viestejä, jotka on aivan selvästi lähetetty copy-pastena kaikille kasvattajalistalta löytyneille. Siinä ei itsessään välttämättä ole mitään vikaa, mutta sen huomaa aina siitä, että vastattuasi viestiin kyselijän vastauksesta käy ilmi, että hän ei yhtään tiedä keneltä saikaan vastauksen ja mistä päin tämä kasvattaja olikaan ja mitä hän nyt kasvattikaan vaan kaikki täytyy kysyä uudestaan.

Älä kinua mukaan häkkiä tai muita tarvikkeita, ellei niitä ole erikseen myynti-ilmoituksessa mainittu. Kasvattaja ei ole eläinkauppa ja harvalla on myydä tarvikkeita kasvattiensa mukaan. Minulta on haluttu muun muassa valmiiksi kastroitu uros, vaikka kastraation hinta on kaksi, jopa kolme kertaa eläimen hinta sekä kyytiä eläimelle ties minne. Kyydeistä voi toki sopia, esim. näyttelyiden yhteydessä, mutta ei pidä olettaa, että kasvattaja on valmis kuljettamaan muuten vain eläimiä pitkin Suomea. Siinä vaiheessa, kun ostaja ilmoittaa, että ”voit tuoda eläimen huomenna kello 13 Helsinkiin, osoite se ja se”, niin voi olla, että yhdeltä jos toiselta kasvattajalta jää yhteydenpito siihen.

Jos varaat eläimen, pidä huolta, että myös lunastat sen! Itselläni on käytössä varausmaksu, juuri siksi, että minulle on pari kertaa tehty oharit. Olen esimerkiksi kuljettanut eläimen pitkän matkan päähän yhdistyksen kokoukseen, josta ostajan piti se tulla hakemaan. Ostaja ei koskaan ilmaantunut paikalle eikä myöskään enää vastannut sähköposteihini. Kuulin kuitenkin eräältä toiselta kasvattajalta, että samanniminen henkilö oli jo saman päivän iltana, jona oli tehnyt minulle oharit, kysellyt häneltä eläimiä. Sitä tarina ei kerro, varasiko hän tältä toiselta kasvattajalta eläimiä ja miten asia päättyi. Tämän jälkeen minä kuitenkin päädyin pyytämään varausmaksun. Moni on tämän jälkeen ollut varaamassa eläintä heti kättelyssä, mutta kuultuaan varausmaksusta jättänyt asian sikseen. Kuulemani mukaan tämä turhaan varailu on melko yleistäkin jyrsijä- ja kanipiireissä. Onko se sitten liian noloa ilmoittaa kasvattajalle, että ei voikaan ottaa kyseistä eläintä? Mielestäni nolompaa on jättää ilmoittamatta ja tehdä oharit.

Kun ollaan siinä vaiheessa, että eläintä mennään noutamaan joko kasvattajan kotoa tai sitten vaikka jostakin näyttelystä, varaa mukaasi tasaraha ja oma kuljetuskoppa tai pahvilaatikko. Itselläni ei ainakaan ole juuri koskaan käteistä rahaa, joten on todella ikävää, jos ostaja tulee hakemaan esimerkiksi 30€:n eläintä mukanaan 50€:n seteli. Ikävä kyllä minulla ei ole vaihtorahalipasta olemassa eläinkauppoja varten! On tämä ”bisnes” sen verran pientä kuitenkin. (Kuten Nakertajat 2/12-lehdestä saatoit lukeakin.*)

Ota myös huomioon se, että kasvattajalle kasvatus on harrastus, jota useimmat harjoittavat kotonaan. Pitää siis ottaa huomioon, että ollaan menossa toisen ihmisen kotiin ja fiksua olisikin kysyä etukäteen lupa, että saako esimerkiksi ottaa ylimääräisiä ihmisiä mukaan eläimen hakureissulle. Itselleni on käynyt niin, että puoli tuntia aikaisemmin hakija on soittanut ja sanonut lähtevänsä ajamaan luokseni ja sitten pihassa autosta onkin tullut pihalle useampi ihminen. Olisin tästä halunnut tietää etukäteen ja varsinkin kun henkilö vielä soitti ennen lähtöään, niin hän olisi hyvin asian voinut varmistaa vielä minulta.  Minun kun ei ole pakko marsulaani päästää ketä tahansa, se kun ei ole eläinkauppa tai –tarha enkä minäkään ole asiakaspalvelija.

Joskus myös näyttelyistä eläintä hakemaan tulevat ihmiset jotenkin automaattisesti saattavat olettaa, että noudettava eläin on pakattu esimerkiksi pahvilaatikkoon, vaikka eläin saattaakin olla mukana kasvattajan omassa kuljetuslaatikossa. Siinä ollaan sitten taas sormi suussa, että mistä pahvilaatikko tai miten eläin saadaan nyt kotiin. Parasta tästäkin olisi tietysti sopia etukäteen.

Toivottavasti teksti ei kuulostanut liian tylyltä, mutta tässä nyt oli ehkä ääriesimerkkejä siitä, miten ei pidä toimia. Kannustan kaikkia hankkimaan eläimen mieluummin kasvattajalta kuin eläinkaupasta, mutta täytyy muistaa, että ihan tavallisia ihmisiä ne kasvattajatkin ovat. Kasvattaja on yksityishenkilö eikä kasvatus ole hänen työtään, eikä kasvattaja näin ollen ole myöskään velvollinen ”asiakaspalveluun” vuorokauden ympäri (vastaamaan esim. sähköposteihin), kuten jotkut tuntuvat kuvittelevan. Kasvattaminen on harrastus.

--------

* Mainitussa numerossa oli Aidan kirjoittama artikkeli "marsubisnes", joka on julkaistu myös Marsu Magazinessa numerossa 1/12.

Tämä on varmaankin aikalailla jatkoa tälle avautumiselle. Tai ainakin tuo avautuminen innoitti kirjoittamaan tämän tekstin lehteen.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti