--------
Kun
ostat eläimen kasvattajalta
Ajattelin
kirjoittaa aiheesta pienen pätkän näin kasvattajan näkökulmasta.
Ensinnäkin,
ota yhteyttä kasvattajaan hänen toivomallaan tavalla. Jos kasvattaja toivoo
yhteydenotot sähköpostitse, niin älä silloin lähettele hänelle yksityisviestejä
foorumeilla tai kommentoi hänen blogiinsa tai kotisivujensa vieraskirjaan, vaan
lähetä se sähköposti. Jos tiedossasi on kasvattajan puhelinnumero, niin älä
lähetä tekstiviestiä, jos kasvattaja toivoo puheluita. Virallinen kasvattaja
voi saada yllättävän paljon yhteydenottoja ihmisiltä, sinä et siis varmastikaan
ole ainoa, joka häneltä sitä tiettyä (tai yleensäkin) eläintä kyselee. Lisäksi
kasvattajallakin on oma elämä. Jos et saa vastausta tunnin tai edes päivän
sisällä, älä hermostu. Kyllä kasvattaja vastaa. Hänellä saattaa olla kiireitä
töissä tai tietokone huollossa. Minä itse en ainakaan ole valmis soittelemaan
tai tekstailemaan ihmisten kanssa omaan laskuuni, vaan odotan yhteydenottoa
ostajilta.
Kun otat
yhteyttä kasvattajaan, esittele itsesi! Minulle ainakin on erittäin tärkeää
tietää ostajaehdokkaasta jotakin. Esimerkiksi kyselijän nimi, ikä, asumismuoto,
perhetilanne, onko kokemusta kyseisestä eläinlajista ja millaiset olot
(asumus/lauma) halutulle eläimelle olisi tarjota. Koko elämäntarinaansa ei
tarvitse tietenkään alkaa selittämään, mutta se ei anna kovin hyvää kuvaa
ostajaehdokkaasta, joka kirjoittaa ainoastaan ”onko eläin A vielä myynnissä”, ”ostan eläimen A” tai ”mitä maksaa, onko
kuvia”.
Ota
etukäteen selvää kyseessä olevan eläimen perushoidosta ja ruokinnasta. Ja
mielellään myös siitä, mitä kasvattajalla on tarjota. Itse kasvatan esimerkiksi
rex-marsuja ja minulta on kysytty sähköpostitse ainakin kaneja sekä sileä- ja
pitkäkarvaisia marsuja ja jopa samassa lauseessa sanottu, että kotisivuihini on
perehdytty ennen yhteydenottoa. No, jos olisi perehdytty, niin sitten olisi
viestikin ehkä jätetty lähettämättä, sillä mitään edellä mainituista minulla ei
ole ollut ainakaan sillä hetkellä myynnissä saati edes kasvatuksessa.
Kasvattajaa saattaa myös turhauttaa kertoa uudestaan ja uudestaan niitä samoja
tietoja (esim. syntymäaika, väri jne.), jotka selviäisivät pelkästään myynti-ilmoituksen
lukemalla. Usein saa myös viestejä, jotka on aivan selvästi lähetetty
copy-pastena kaikille kasvattajalistalta löytyneille. Siinä ei itsessään
välttämättä ole mitään vikaa, mutta sen huomaa aina siitä, että vastattuasi
viestiin kyselijän vastauksesta käy ilmi, että hän ei yhtään tiedä keneltä
saikaan vastauksen ja mistä päin tämä kasvattaja olikaan ja mitä hän nyt
kasvattikaan vaan kaikki täytyy kysyä uudestaan.
Älä
kinua mukaan häkkiä tai muita tarvikkeita, ellei niitä ole erikseen myynti-ilmoituksessa
mainittu. Kasvattaja ei ole eläinkauppa ja harvalla on myydä tarvikkeita
kasvattiensa mukaan. Minulta on haluttu muun muassa valmiiksi kastroitu uros,
vaikka kastraation hinta on kaksi, jopa kolme kertaa eläimen hinta sekä kyytiä
eläimelle ties minne. Kyydeistä voi toki sopia, esim. näyttelyiden yhteydessä,
mutta ei pidä olettaa, että kasvattaja on valmis kuljettamaan muuten vain eläimiä
pitkin Suomea. Siinä vaiheessa, kun ostaja ilmoittaa, että ”voit tuoda eläimen
huomenna kello 13 Helsinkiin, osoite se ja se”, niin voi olla, että yhdeltä jos
toiselta kasvattajalta jää yhteydenpito siihen.
Jos
varaat eläimen, pidä huolta, että myös lunastat sen! Itselläni on käytössä
varausmaksu, juuri siksi, että minulle on pari kertaa tehty oharit. Olen esimerkiksi
kuljettanut eläimen pitkän matkan päähän yhdistyksen kokoukseen, josta ostajan
piti se tulla hakemaan. Ostaja ei koskaan ilmaantunut paikalle eikä myöskään
enää vastannut sähköposteihini. Kuulin kuitenkin eräältä toiselta
kasvattajalta, että samanniminen henkilö oli jo saman päivän iltana, jona oli
tehnyt minulle oharit, kysellyt häneltä eläimiä. Sitä tarina ei kerro, varasiko
hän tältä toiselta kasvattajalta eläimiä ja miten asia päättyi. Tämän jälkeen
minä kuitenkin päädyin pyytämään varausmaksun. Moni on tämän jälkeen ollut
varaamassa eläintä heti kättelyssä, mutta kuultuaan varausmaksusta jättänyt
asian sikseen. Kuulemani mukaan tämä turhaan varailu on melko yleistäkin
jyrsijä- ja kanipiireissä. Onko se sitten liian noloa ilmoittaa kasvattajalle,
että ei voikaan ottaa kyseistä eläintä? Mielestäni nolompaa on jättää
ilmoittamatta ja tehdä oharit.
Kun
ollaan siinä vaiheessa, että eläintä mennään noutamaan joko kasvattajan kotoa
tai sitten vaikka jostakin näyttelystä, varaa mukaasi tasaraha ja oma
kuljetuskoppa tai pahvilaatikko. Itselläni ei ainakaan ole juuri koskaan
käteistä rahaa, joten on todella ikävää, jos ostaja tulee hakemaan esimerkiksi
30€:n eläintä mukanaan 50€:n seteli. Ikävä kyllä minulla ei ole
vaihtorahalipasta olemassa eläinkauppoja varten! On tämä ”bisnes” sen verran
pientä kuitenkin. (Kuten Nakertajat 2/12-lehdestä saatoit lukeakin.*)
Ota
myös huomioon se, että kasvattajalle kasvatus on harrastus, jota useimmat
harjoittavat kotonaan. Pitää siis ottaa huomioon, että ollaan menossa toisen
ihmisen kotiin ja fiksua olisikin kysyä etukäteen lupa, että saako esimerkiksi
ottaa ylimääräisiä ihmisiä mukaan eläimen hakureissulle. Itselleni on käynyt
niin, että puoli tuntia aikaisemmin hakija on soittanut ja sanonut lähtevänsä
ajamaan luokseni ja sitten pihassa autosta onkin tullut pihalle useampi
ihminen. Olisin tästä halunnut tietää etukäteen ja varsinkin kun henkilö vielä
soitti ennen lähtöään, niin hän olisi hyvin asian voinut varmistaa vielä
minulta. Minun kun ei ole pakko
marsulaani päästää ketä tahansa, se kun ei ole eläinkauppa tai –tarha enkä
minäkään ole asiakaspalvelija.
Joskus
myös näyttelyistä eläintä hakemaan tulevat ihmiset jotenkin automaattisesti
saattavat olettaa, että noudettava eläin on pakattu esimerkiksi
pahvilaatikkoon, vaikka eläin saattaakin olla mukana kasvattajan omassa
kuljetuslaatikossa. Siinä ollaan sitten taas sormi suussa, että mistä
pahvilaatikko tai miten eläin saadaan nyt kotiin. Parasta tästäkin olisi
tietysti sopia etukäteen.
Toivottavasti
teksti ei kuulostanut liian tylyltä, mutta tässä nyt oli ehkä ääriesimerkkejä
siitä, miten ei pidä toimia. Kannustan kaikkia hankkimaan eläimen mieluummin
kasvattajalta kuin eläinkaupasta, mutta täytyy muistaa, että ihan tavallisia
ihmisiä ne kasvattajatkin ovat. Kasvattaja on yksityishenkilö eikä kasvatus ole
hänen työtään, eikä kasvattaja näin ollen ole myöskään velvollinen ”asiakaspalveluun”
vuorokauden ympäri (vastaamaan esim. sähköposteihin), kuten jotkut tuntuvat
kuvittelevan. Kasvattaminen on harrastus.
--------
* Mainitussa numerossa oli Aidan kirjoittama artikkeli "marsubisnes", joka on julkaistu myös Marsu Magazinessa numerossa 1/12.
Tämä on varmaankin aikalailla jatkoa tälle avautumiselle. Tai ainakin tuo avautuminen innoitti kirjoittamaan tämän tekstin lehteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti