lauantai 12. huhtikuuta 2014

Tajunnan virtaa kakkaavista marsuista ja muusta...

Olen tätä aihetta mielessäni pohtinut jo jonkin aikaa ja kelannut, että haluaisin tästä jotakin tänne blogiin kirjoittaa. Vieläkään en ole saanut selvitettyä, että mitä ja miten, mutta yritetään nyt jotain tekstiä edes saada aikaan...

Nimittäin eläinten hankinta ja määrän räjähdysmäinen kasvaminen lyhyessä ajassa. Joojoo, varmasti moni nyt ajattelee, että minulla nyt ei ainakaan ole mitään varaa sanoa kenenkään eläinmäärästä mitään, kun itselläni kerran on näitä näin paljon, mutta kyllä minä aika pitkään menin ihan vain sillä kolmella tai neljällä marsulla. En minä näitä heti näin montaa hankkinut. Ensimmäiset kaksi siis tulivat vuonna 2006, kolmas 2007 ja neljäs 2008. Aika maltillisesti siis olen kyllä aloittanut marsujen kanssa.

Niin sen mielestäni kuuluisi mennäkin, tutustutaan lajiin ja sen ominaisuuksiin ja vaatimuksiin. Marsut ovat toisaalta aika vaativiakin lemmikkejä, ainakin siinä kohtaa kun määrä alkaa kasvaa. Ne ovat äänekkäitä ja ne syövät ja kakkivat todella paljon. Kahden marsun hoitaminen, ruokkiminen ja siivoaminen on ihan eri juttu kuin jo vaikka kymmenen. Heinää ja purua saa roudata kotiin selkä vääränä, tuoreruuista ja pelleteistä puhumattakaan, niihin palaa jo rahaakin. Miten hoituu jätehuolto esim. kerrostalossa tai ylipäätään kaupunkialueella, kun likaisia puruja alkaa tulemaan säkki kaupalla? Mistä saa riittävän määrän hyvää heinää? Ja niin edelleen ja niin edelleen...

Moni innostuu hankkimaan itselleen (ehkä ensikertaa) lemmikkejä siinä kohtaa, kun muuttaa omilleen asumaan. Näitä on todella monia tapauksia nähty eri foorumeilla, kun (yleensä) nuori naisihminen innostuu pikkujyrsimistä (marsu, kani, gerbiili, hamsteri jne.) ja täyttää niillä asuntonsa eikä hetken kuluttua enää jaksakaan kakkasavottaa ja muita velvollisuuksia. Niitä on niin helppo, kiva ja vieläpä halpaa (verrattuna esim. koiraan) hankkia siinä vaiheessa, kun kukaan ei ole kieltämässä. Varaa marsun tuolta ja toisen täältä ja tuollakin olisi tuollainen pitkäkarvainen ja tuolla taas muuten vaan kivan värinen ja... Hupsista, niitä onkin jo se kymmenen. Eikä ensimmäisenkään hankkimisestä vielä kovin montaa viikkoa tai kuukautta. Ei mene välttämättä edes kovinkaan kauaa ja kohta on eläinkööri myynnissä "muuttuneen elämäntilanteen vuoksi" tai sitten yllättää allergia.

Sama koskee kasvatusta ja sen aloittamista. En ole ikinä oikein ymmärtänyt sitä, kun innostutaan jostakin eläinlajista ja päätetään samoin tein alkaa niitä kasvattamaan, vaikka ei oikeastaan edes tiedetä millaiseen lajiin ollaan "sotkeutumassa". Saattaa tulla esimerkiksi isonakin yllätyksenä, että hamsterit pitävät meteliä yöllä! Siis ajatella, yöeläimet mekkaloivat yöllä... Juuri erään kasvattajatuttavan kanssa oli puhetta siitä, että moni marsuja kasvattamaan alkava ei jaksa sitä hommaa kahta vuotta pidempään. Marsujen lisääntyminen ja tiineydet eivät ole mitenkään erityisen helppoja ja kun ne tosiaan syövät ja kakkivat niin mahdottoman paljon.

Itselläni tulee tänä vuonna siis kahdeksan vuotta (vasta!) marsuilua täyteen enkä todellakaan tiedä, kuinka kauan aion tätä vielä jatkaa. Moni olisi varmasti jo luovuttanut moneen kertaan, sen verran epäonnea on omalle kohdalleni näiden kanssa sattunut kasvatusuran aikana.

No niin. Tällaista tuli oksennettua ulos. Mietin tässä vielä, että julkaisenko vai enkö, onko tässä koko jutussa mitään pointtiakaan? Mitä halusin tällä kertoa? Ehkä sen, että lemmikit on ihania, lemmikit on kivoja, ainakin siihen asti, että niitä on sopiva määrä. Kasvattajalla tilanne on toinen, koska päätarkoitus on kuitenkin se kasvattaminen ja sitä ei ikävä kyllä pysty kovin pienellä määrällä pyörittämään.


perjantai 4. huhtikuuta 2014

Aprillia?

Niin, aprilliahan se edellinen postaus oli, missä kerroin lopettavani kasvatuksen ja myyväni marsut pois, jos joku ei sitä hiffannut. En vaan jaksanut "korjata" koko asiaa sitten enää jälkikäteen, koska ainakin Facebookin puolella vedätys pilattiin ihan täysin. En ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä, että jos jollakulla on hyvä, tai edes vähemmän hyvä, jekku, niin miksi kymmenen ihmisen pitää tulla siihen heti huutamaan "APRILLIA!!!" tai muuta vastaavaa. Mitä kiksejä siitä saa? Fiiliksen, että on fiksu? :'D Eikö se olisi hauskempaa jättää jekku vielä avoimeksi ja seurata, kuinka moni hölmö siihen haksahtaa? Niin ainakin itse toimin tälläkin kertaa monen jäynän kohdalla. Päivän paras marsuaiheinen jekku oli Almond's-Elisan tekemä postaus peweistä skinnypoikasista. Hihitin vedet silmissä, kun ihmiset ihan innoissaan varailivat poikasia. :'D

Mutta toinen juttu, mikä ei ole aprillia. Sukunimi vaihtui tuolloin aprillipäivänä 1.4.2014 Tuppuraisesta Lampilaksi. Eli Wannabe-marsuja ja -hamstereita kasvattaa siis jatkossa Pauliina Lampila. ;)


tiistai 1. huhtikuuta 2014

Marsuja kasvatukseen!

Olen pohdiskellut tätä asiaa pitkään pitkin talvea ja keskustellutkin tästä aika monen marsukaverin kanssa ja vihdosta viimein olen päätynyt johonkin päätökseen.

Marsukasvatus loppuu pikkuhiljaa ja jatkossa keskityn pelkästään hamstereihin. Uusia marsupareja en enää yhdistele, odotan vielä nuo, jotka nyt ovat yhdessä, mutta se on sitten siinä.

Täältä olisi  nyt tarjolla kasvatuspakettia himmyihin, silver argenteihin ja self lemoneihin. Harvinaisia muunnoksia kaikki, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Nyt kannattaa tarttua tilaisuuteen, jos vähääkään kiinnostaa!