perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kasvattajan vastuu



Olen pyöritellyt tätä aihetta päässäni muutaman päivän ja miettinyt pitäisikö siitä kirjoittaa. Vai olla kirjoittamatta. Ja jos kirjoittaisi, niin mitä sitten. Ja mistä näkökulmasta. Tässä nyt hieman tajunnan virtaa siitä, miten kasvattajan tulisi tai ei tulisi myydä eläimiään, lähinnä näkökulmasta kasvattajalta kasvattajalle.

Omasta mielestäni kasvattajan sanaan tulee voida luottaa. Jos kasvattaja myy eläimen ulkomuototasoisena, se myös on ulkomuototasoinen (eri asia on tietenkin myydä "lupaava" poikanen, josta ei välttämättä sitten kehitykään niin hienoa, kun on odotettu). Tosin heti päästään kysymykseen, että mikä on ulkomuototasoinen. Onko se eläin, jolla ei ole hylkääviä virheitä vai onko se sertin tasoinen eläin? Omasta mielestäni ennemminkin jälkimmäinen. Itse ainakin sanon rehellisesti, että toki tämän voi ulkomuotoon ilmoittaa, mutta se tuskin sieltä mitään tulee saamaan, jos ulkomuototasoisuudesta kysytään marsun oston yhteydessä. Kerran olen kuullut ihan suoraa jurputustakin marsulassani, että ”eikö näistä mikään siellä näyttelyissä pärjää”, mutta hei haloo, en kai minä näyttelyeläimiäni pois myy… Laajemmassa skaalassa kasvattavilta voi varmasti saadakin niitä näyttelytähtiä, koska ei kasvattaja pysty kaikkia (esim. uroksia) pitämään itse, jolloin myös saattaa näyttelytähtönenkin olla kaupan. Mutta usein vain pitäisi saada UML-tasoinen luovutusikäinen naaras. Yeah, right. Odotapas, otan yhden tuolta hyllystä, minkä värinen saisi olla?

Mutta niin siis, useimmat tuntemani kasvattajat kyllä rehellisesti kertovat mikä eläimen todellinen taso on, mutta kuulemma (ja näemmä) näitäkin riittää, jotka silmää räpäyttämättä myyvät lemmikkitasoisen marsun ulkomuototasoisena. Sitä en osaa sanoa, onko kyseessä silloin myyjän oma tietämättömyys rodusta vai ihan puhdas tyhmän ostajan silmään pissiminen rahankiilto silmissä (niin tuottoisaa kuin tämä puuha onkin). En esimerkiksi ymmärrä, miten voi kasvattaa pitkäkarvaisia marsuja pitämättä niitä turkissa (= käyttämättä näyttelyissä) ja sitten kuitenkin myydä niiden poikasia eteenpäin UML-tasoisina.

Ja onpahan minullekin myyty täysin lemmikkitasoinen marsu muka jalostustasoisena. Myyjä vieläpä oli itse kyseisen eläimen kasvattajalta ostanut lemmikkitasoisena (ei siis ollut myyjän oma kasvatti), joten olisi hauska tietää, missä vaiheessa se muuttui jalostustasoiseksi. Varmaan silloin, kun tuli idea siitä, että senhän voisi myydä tuolle… Itsehän en siis marsua tai edes kuvaa nähnyt koko marsusta, kun lupasin sen ostaa. Luulin, että hyvältä kasvattajalta alun perin oleva marsu olisi todellakin sitä, mitä sen sanottiin olevan. Vaan eipä ollut. Varmistin asian myöhemmin kasvattajaltakin ja lemmikkitasoisena hän sen oli myynyt. Olisi vaan pitänyt kysyä etukäteen eikä jälkikäteen, mutta eipä tullut mieleen, että joutuisi huijatuksi, varsinkaan toisen kasvattajan taholta.

Sitten voisi heti perään jatkaa siitä, että jos kasvattaja myy marsua lemmikkitasoisena, lisämaininnalla ei jalostukseen (tai ehkä jopa ”ei missään tapauksessa jalostukseen”), niin eikö silloin voisi kunnioittaa sitä kasvattajaa, joka eläintä näin myy? Miksi pitää ostaa marsu muka lemmikiksi ja kuitenkin teettää sillä poikasia? Huvittavinta vielä on jos ensin poikasten synnyttyä hehkutetaan kasvattajalle poikasia (doh!!), sitten sanotaankin, että poikaset olivat vahinko (kasvattajan asiasta ihmeissään tiedustellessa) ja vielä tämän jälkeen laitetaan (vain ja ainoastaan) lemmikiksi ostettu emomarsu myyntiin (kertomatta siitäkään kasvattajalle). Kuulostaako kenenkään korvaan oikeasti siltä, että poikaset olisivat olleet vahinko? Ei.

Erittäin ikävää on myös, jos saat yhteydenoton ihmiseltä, joka vakuuttelee, että ihan vaan lemmikiksi haluaisin tämän sinun kauniin urosmarsusi, että en aio teettää poikasia, vaikka naaraita kotoa löytyykin. Kuukauden päästä saa kuitenkin lukea foorumilta, että siellä se uros uudessa kodissaan asuukin kuin asuukin naaraan kanssa ja kun kysyy asiasta, tulee selitykseksi, että urosta ei tosiaan lainkaan siihen tarkoitukseen ostettu, mutta pitkän harkinnan (muahahahaa) jälkeen päädyttiin kuitenkin teettämään poikasia. Niin, voihan se viikkokin olla pitkä harkinta-aika. Siis jos laskeskelee sen mukaan koska poikaset syntyivät ja koska uros luotani haettiin, niin eipä siihen tosiaan kovin pitkää aikaa väliin silloin jää, jolloin olisi pohdittu sitä poikasten teettämistä. Johtopäätös siis on, että tässäkin tapauksessa valehdeltiin kasvattajalle ja uros ostettiin ihan vain niiden poikasten tekemistä varten.

Miksi? Miksi? MIKSI?!

Miksi toista kasvattajaa ei voi sen verran kunnioittaa, että kertoisi rehellisesti aikeistaan ostaessaan marsua? Jälkimmäistä tapausta en tosin edes kasvattajaksi laske, vaikka ilmeisesti kolme, enemmän tai vähemmän, vahinkopoikuetta siellä on syntynytkin.

Toivon todella, että tämä kirjoitus saisi sellaisen ihmisen tuntemaan piston sydämessään ja omassatunnossaan, jonka olisi ainakin syytä niin kokea. Sitä ei tarvitse ottaa pistona selässään, ei ollenkaan, mutta kannattaisi muistaa, että näin pienissä piireissä ei kannata ihan kaikkia siltoja polttaa pelkästään idioottimaisen käytöksen takia.

5 kommenttia:

  1. Tää on semmoinen asia, mistä tekisi mieli myös itse kirjoittaa. >:( Suoraan sanottuna koko kasvatustouhun ärsyttävin ja kiehuttavin asia ikinä! Mikään ei ota niin lujaa pattiin kuin, että aletaan olemaan niin epätoivoisia elukan metsästyksessä, että aletaan valehtelemaan päin naamaa kasvattajalle.
    Mulle kävi jopa sellainen tilanne, että jälkikasvusta ei kerrottu ja sen luultiin pysyvän salassa, kunnes netin maailmassa törmäsin "hienoon yhdistelmään" toisen kasvattajan sivulla. Omistaja, jolle myin urokset vain ja ainoastaan lemmikkikotiin(tämä luki myyntisopparissa ja kissan kokoisilla kirjaimilla myyntipöydällä sekä asiasta keskusteltiin, että miksi näin) tajusi jääneensä kiinni, kun laitoin sille viestiä, ensin vetosi siihen, ettei tiennyt ja sitten alkoi vääntäminen siitä, että eihän hän niitä käyttänyt, vaan antoi kolmannen osapuolen käyttää niitä ja siitä ei ole suoraa mainintaa myyntisopparissa jne.
    Tämä toinen kasvattaja oli tiennyt urosten olevan minun kasvattejani, mutta ei ollut viitsinyt kysyä edes eläinten vanhemmista mitään saatika, että onko jotain estettä miksi näitä ei voisi käyttää? Olisiko joku voinut ottaa yhteyttä kenties muhun?! Olen yhä syvästi loukkaantunut, vaikka tästä tapauksesta on jo useampi vuosi. Pelkkä asiasta kysely ja huomauttaminen sai ihmiset suuttumaan siten, että en tiedä enkä saa enää tietää kasvateistani saatika niiden jälkeläisistä yhtikäs mitään. Harmittaa. Tarkoitukseni ei ollut alkaa edes riitelemään, mutta asia haluttiin vain kääntää siten.

    VastaaPoista
  2. Olisin voinut itse kirjoittaa joka sanan ja laittaa nimen alle. Juurikin näin!

    VastaaPoista
  3. Tiedoksi vain että esim. kanikin rinnastetaan ihan vain "esineeksi" ja myös marsutkin yms muut pikku ellut vaikka tekisi sen kirjallisen myyntisopimuksen ja siihen kirjalliseen myyntisopimukseen kirjoittaisi vaikka mitä ehtoja esim. että vain lemmikiksi tai eläin täytyy kastroida tms, mutta kun se raha vaihtaa omistajaa ei esim. minulla kanin kasvattajana ole mitään laillisia oikeuksia/määräysvaltaa enää siihen kasvattiini kun olen sen kanin myynyt eteenpäin joten se uusi omistaja voi laittaa sen kanin vaikka heti pataan tai syöttää koirilleen tms jos haluaa näin tehdä vaikka olisin kanin myynyt alkujaan ihan muuhun tarkoitukseen.

    Tietysti jos eläin myydään uuteen kotiin ja tiedetään että se esim. periyttää hammasvikaa tms niin sehän on sen uuden omistajan vastuulla jos tietää asian ja jos kuitenkin käyttää kania jalostukseen että viljelee niitä hammasvikaisia poikasia tähän maailmaan lisää joten ajattelisin että tällöin kyseistä yksilöä ei uusikaan omistaja jalostukseen käytä.

    Itsellä marsut asustelevat pitkälti päältä avonaisissa kerroshäkeissä ja myönnetään että kyllä ainakin tänne suunnalle välillä putkahtelee ihan vahinkopoikueita joita en todellakaan ole suunnitellut/yhdistellyt tai pennut on ihan väärän värisiä mitä olisi pitänyt syntyä joten joku muu on kerinnyt ensiksi väliin siitä naapurista eikä ole jäänyt kiinni. Itselläkin väliseinät ovat 30 cm korkeita mutta eipä se näytä kaikkia marsuja pidättelevän.
    Ihan hiljan tuossa yksi uros kävi kahdesti naapurissa katselemassa neljää naarasta joten aivan varmasti mun tuurilla siellä on nyt "pullat" uunissa ja pahimmassa tapauksessa kaikilla neljällä naaraalla joista kaksi ei edes ole jalostusikäisiä naaraita. =(
    Joten nämä jotka eivät ymmärrä pysyä omalla puolellaan päätyvät meillä sitten asustelemaan tehdashäkkeihin, mutta yleensä se vahinko on jo kerinnyt tapahtua ennen tuota "häkitystä".

    Mikä on ulkomuototasoinen ? siinäpä se kun itsekkin olen kuviollisten ellujen kanssa touhunnut jo reilut 20 vuotta niin kaikkihan sen ulkomuototasoisen kirjavan marsun/kanin itsellensä haluaa näyttelyihin kaveriksi, mutta miten pieni prosentti se vain on mitä tälläisiä "näyttelytähtiä" sit vain syntyy ja miten ahkeraan se uusi omistaja sit näyttelyissä jaksaa kulkea ja jos ei jaksa niin eipä sitä menestystäkään sit ole odotettavissa sillä ei se voitto pakosti joka näyttelyssä omalle kohdalle kolahda kun näyttelyissä on niitä muitakin elluja ja ainakin itse olen hyvinkin kriittinen et millainen se mielestäni ulkomuototasoinen kuviollinen marsu on ja näitähän nyt harvemmin sit arvetenkin edes syntyy mitkä kriteerini täyttävät.

    Voihan se marsu olla ulkomuotoon kelpaava kuvioltaan taikka turkiltaan vaikkei vanhempia näyttelyihin edes vie mukana sillä ainakin itsellä kasvatuksessa on sellaisia yksilöitä joita ei pysty/kannata edes näyttelyihin viedä mukana, mutta eihän se marsu/kani pakosti kehity niin lupaavaksi tai näyttelyssä on vielä parempia kaverina kilpailemassa tai esim. pitkisten kohdalla turkki purraan tms joten miksi sitä sitten edes yrittää pitää turkissaan? Itsekkin joskus yritin pitää pitkistä/pitkiksiä turkissa ja aina sitä oli jotenkin purtu nyyttiä irti joten se siitä nyytityksestä ja pitkästä hienosta turkista.
    Esim. kanien kohdalla se lupaava kuviollinen jääkin liian pieneksi tai kasvaa liian isoksi kooltaan joten se niistä virallisista näyttelyistä tämän kanin kohdalla joten onneksi marsujen kohdalla ei ole painorajoja.

    Kyllä itseltäkin löytyy ihan vain pelkkiä lemmikkejä jotka on hankittu vain lemmikeiksi mutta jotka ovat kuitenkin vuosien saatossa päässeet isiksi taikka äideiksi omiin projekteihini vaikkei niitä siihen touhuun olekkaan alkujaan edes hankittu.

    Esim. voisi sanoa että meillä lapsilla on hamstereita lemmikkinä ja nyt meillä juoksentelee näillä poikasiakin vaikka hamsterit on hankittu alkuun vain lemmikeiksi eikä ole ollut tarkoitus mitään hamsterinpoikasia ruveta teettää.

    VastaaPoista
  4. Jep, sehän siinä onkin, että kun raha on vaihtanut omistajaa, niin ei kasvattajalla ole enää sen jälkeen mitään oikeutta myytyyn eläimeen, mutta pointtini olikin lähinnä se, että miksi tehdä tällaisia temppuja toiselle kasvattajalle. Itse en kehtaisi. Ei siinä pala kuin sillat takana eikä taatusti saa enää lisää eläimiä samasta paikasta, jos nimenomaan on kielletty käyttämästä ja silti käytetään. Toki vahinkoja aina voi oikeasti sattua, tietenkin, mutta joskus ne vahingot tuntuvat olevat hyvinkin onnellisia vahinkoja. On vahinkoja ja on "vahinkoja".

    Itse juuri laitoin eräälle kasvattajalle viestiä, että onko ihan ok, jos myyn yhden hänen kasvattinsa lemmikkikotiin kun en sillä enää mitään ns. tee. Kasvattaja ilahtui ja kiitteli kovin, että tiedustelin asiaa häneltä. No, tietenkin kysyin, varsinkin kun alkujaan oli puhe, että hän voisi sen vielä takaisinkin ottaa... Ihan itsestään selvyys minulle, että kysyin ensin häneltä. Vaan ei kaikille...

    VastaaPoista
  5. Ja tuota pitkisasiaa vielä sivuten. Jos ei ole koskaan pitänyt pitkistä turkissa tai näyttelyttänyt, niin mistä sitä tietää millainen on hyvä turkki? Millainen on hyvä tiheys, karkeus, kihara tai mitä ikinä haetaankin. Miten silloin voi myydä poikasia UML-tasoisina, jos ei käytännössä tiedä millainen on UML-tasoinen?

    Tai no, taas päästään siihen, että mikä tahansa rekisteröitävissä oleva marsuhan on periaatteessa UML-tasoinen, jos sillä ei ole hylkääviä virheitä. Mutta moniko UML-tasoista marsua kysyessään ajattelee näin? Kyllä silloin ollaan hakemassa sitä sertin arvoista eläintä, jos UML-tasoisuuden perään kysellään, luulisin ainakin.

    Ja tosiaan koskee ihan kaikkia marsuja, pitkikset otin vain esimerkiksi. Olen toki netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt myös kotisivuihin, joilla mainostetaan "kasvatan UML-tasoisia rexejä", tai jotain sinne päin, vaikka ihminen ei ikinä ole yhdessäkään näyttelyssä ollut tai yhtäkään marsua muutenkaan näyttelyttänyt. Saati sitten edes nähnyt hyvää rexiä...

    Itse en yhtäkään rexiä ole UML-tasoisena myynyt, vaikka tokihan joka ainoan niistä kanssa sinne näyttelyyn pääsisi...

    VastaaPoista